51.

Kun olin viimetalvena työssäoppimassa eräässä naapurikaupungin irkkupubissa, sain hirveästi kehuja - asiakkaat tykkää, työkaverit tykkää, pomon mielestä musta tulee vielä täydellinen vaimo jollekulle. Vaikka erikoisoluiden ja viskien pänttääminen meinasi joskus viedä järjen, eikä enää pilkun jälkeen olisi vähempää voinut kiinnostaa lattian moppaaminen, tykkäsin työstä silti todella paljon. On ihanaa olla töissä paikassa, jossa on kaupungin parhaat bileet ja meno katossa. Pomo luotti minuun aika paljon, kun jo ensimmäisellä viikolla jätti minut pitämään puljua pystyssä ihan yksin - vaikka tietenkään niin ei saisi tehdä - sillä aikaa kun lähti hoitelemaan esimerkiksi pankkiasioita muutaman korttelin päähän. Kyseisen pomon mielestä olin niin hyvä, että hän kirjoitti minulle pinkan suosittelupapereita. Yhtenä päivänä hän sanoi myös yhden asian, joka on jäänyt hyvi mieleeni:

Nyt kun sä saat maistaa tätä salityötä, et halua enää keittiöön takaisin.

Nyt reilu puoli vuotta myöhemmin olen samaa mieltä. Tänään tajusin jälleen kerran, kuinka hauskaa baarissa on olla töissä. Se paikka jossa tällä hetkellä työskentelen, on paljon isompi kuin tuo pubi, enkä tee edes baarimikon hommia, vaikka mulla siihen olisikin pätevyys. Kaikki työkaverit ovat mukavia, eikä ketään kiusata, vaikka joskus leikillään vanhemmat työntekijät saattavatkin naljailla. Asiakkaat ovat humalassa ja järkkärit taluttelevat liiaksi sekoilevat oville. Lämmin tulee ja joskus kauhea kiirekin, mutta silti ei ole vielä kertaakaan vituttanut mennä töihin. Kaikista parasta on kuitenkin se, että tuossa baarissa on joka ilta bändi soittamassa. Kaikki esiintyjät eivät ole hyviä, mutta ei kukaan ole vielä ollut ihan niin surkea, että sitä lavalta oltaisiin kivitetty. Mutta joskus on aivan mahtavia esiintyjiä, kuten tänään. Ei yhtäkään huonoa tai loppuun kulutettua biisiä ja me kaikki työntekijätkin oltiin ihan liekeissä. Bändin laulajaa oli siunattu upean äänen lisäksi saatanan seksikkäällä ulkomuodolla. Kun he lopettivat soittamisensa, minua harmitti. Olisin voinut kuunnella vielä kolmannen tunnin.

Ai kello on puoli viisi aamulla? Hyvä aika kuvata näitä kuistin jouluvaloja.

Oikeasti mä pidän baarityöstä ihan hurjasti. Ehkä vähän vanhempana työajat ja muukin alkaisi ottamaan pannuun, mutta nuorelle aikuiselle baari on työpaikkana todella kiva - kunhan ei kammoa ihmisjoukkoja, melua eikä pelkää toisinaan liata käsiään. Mikä parasta, baarityöntekijöille löytyy töitä ympäri maailman. Vaikka en vielä tiedäkään mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mahdollisesti au pair vuoteni jälkeen tulen palaamaan baariympäristöön.

Lisäksi yksi parhaimpia asioita tässä on se, että välttyy ruuhkilta. Yöllä saa usein ajella ihan tyhjillä teillä kohti kotia, sekä jammata loistomusiikin (radiosta soi yöllä aina parempaa musiikkia!) tahtiin autossa. Nyt lumien tultua pelkkä maantiekin ja sitä reunustavat kuuset ovat jumalaisen kauniita yöaikaan. Kun tähän unirytmiin tarpeeksi tottuu, ei enää edes väsytä kotiin päästyä - niin että voit sitten vaikka kuvailla ulkona kauniita jouluvaloja ja tehdä erittäin epämääräisiä blogipäivityksiä aamuviideltä. Eikä kukaan voi katsoa sinua pahasti, jos nukut puoleen päivään. Amen to that.

PS. Illan viimeinen veto. Eikä nimittäin paljoa hävitty alkuperäiselle tulkinnalle.

50. Vegaaniset ruis-piparkakut

Mulle iski aivan kauhea vimma tehdä piparkakkuja, vaikka yleensä jätän tälläisen väkertelyn ihan muiden hommaksi. Kaupasta ei kuitenkaan taida saada valmiita vegaanisia pipareita, ja minä tykkään joulupipareista. Kunhan ne ovat oikeanlaisia: tarpeeksi ohuita, rapsakoita, makeita ja mausteisia. Valmispiparkakuista pidän kaikista eniten Anna's pepparkakoreista, ne on vaan niin tajuttoman ohuita ja täydellisiä. Paksut piparkakut menettelee silloin kun niitä voi dipata kahviin.

Ei ole mitenkään tavallisuudesta poikkeavaa, etteivät asiat mene ihan niinkuin on suunniteltu. Aika usein onnekseni kuitenkin selviydyn vastoinkäymisistä huolimatta. Aioin tehdä piparini Chocochilin ohjeella, mutta yllättävää sinänsä, minulla ei ollut kaikkia vaadittavia aineita, joten sovelsin vähän, kuten tavallista. Taiteellisista vapauksista huolimatta näistä tuli varsin kelvollisia. Enkä edes huomaa eroa epävegaaniseen taikinaan verrattuna. Lisäksi tämän taikina on hitusen paljon parempaa, kuin tavallinen. Eikä tässä ole kananmunaa, joten salmonellaltakin vältytään.

Varsinaiset vaikeudet kuitenkin alkoivat vasta leipoessa. Olen aina ennen luullut, että joulupipareiden veemäisyys johtuu siitä, että ne repeilevät ja ovat muutenkin vaikeita saada pellille. Ehei, haasteet alkavat vasta paistaessa. Jos joku ihminen vain osasi sanoa tarkan ajan, jonka nämä uunissa vaativat, mutta ei. Kaksi pellillistä joutuivat uusintakierrokselle uuniin, ja toinen olisi ehkä saanut vielä senkin jälkeen olla hieman kauemmin. Yksikään pipari ei palanut, siitä voin sentäs olla ylpeä.

Oh, ja tämä on tosiaan aika ihanteellisen kokoinen taikina yksin leipojalle. Tästä tulee about 4 pellillistä, eli just sen verran että ei ihan suunnattomasti ala vituttamaan.

VEGAANISET RUIS-PIPARKAKUT 

n. 100 g sinistä keijua
1 dl sokeria
1 dl tummaa siirappia
10 g piparkakkumaustetta
1 dl kookosmaitoa
½ tl ruokasoodaa
½ tl leivinjauhetta
2½ dl venhäjauhoa
3 dl ruisjauhoa

1. Sulata rasva, sokeri ja siirappi kattilassa. Lisää piparkakkumauste ja anna kiehua miedolla lämmöllä noin 5 minuuttia.
2. Lisää kookosmaito. 
3. Sekoita ruokasooda, leivinjauhe ja jauhot keskenään. Sen jälkeen sekoita ne siirappimassaan pienissä erissä.
4. Anna jäähtyä hieman. Laita taikina lepäämään jääkaappiin yhdeksi yöksi.
5. Leivo taikinasta pipareita vehnäjauhoitetulla pöydällä. Paista 200 C 5-10 minuuttia, riippuen uunin tehokkuudesta, piparien paksuudesta, piparien koosta ja siitä kuinka etevä olet harjoittamaan mustaa magiaa.
6. Anna jäähtyä ja laita rasioihin, jotteivat ne pehmene. Pehmeät piparkakut eivät ole hyviä.

Siispä  vedä tonttuhattu päähän, laita joulumusiikki raikaamaan ja leivo näitä kynttilänvalossa. Vähemmästäkin on joulufiilis taattu. Kärsivällisimmät tontut myös koristelevat nämä sokerimassalla, mutta minulle nämä kelpaavat loistavasti ihan pelkältäänkin glögin kanssa naposteltavina ♥

49.

AIHEELLINEN VAROITUS: TÄMÄ POSTAUS ON KUIN TILKKUTÄKKI, YHTÄ SEKAVA JA SIITÄ VOI SAADA MIGREENIN. lol, tuo kuulosti paremmalle päässäni.

Taas tämän blogi rassuni on jäänyt vähemmälle huomiolle. Liekö syynä se, että annoin puhua itseni mukaan erääseen joulukalenterihaasteeseen, ja nyt olen sitten kahlittuna tuohon 24 luvun pituiseen projektiin koko loppu kuun. Vastahan tässä päästiin nanosta eroon. Kiireistä huolimatta olen ehtinyt kokkaamaan aivan äärettömän herkullisia ruokia, joista en ole kuitenkaan joutanut bloggaamaan! Siksi tämä postaus on täynnä ruokakuvia, jotka eivät tunnu liittyvän yhtikäs mihinkään - paitsi siihen kuinka suurissa ruokaeuforioissa olen viimeaikoina ollut. Olen alkanut pitämään jälleen ruokapäiväkirjaa, ihan vaan sen takia, että pelkään paisuvani kuin pullataikina tälläisen herkuttelun johdosta. Joku roti se on elämässä oltava?

Tomaatti-kookospasta vie murheet pois mielestä. Ja siirtää ne vyötärölle.

Kuka haluaa mäkkäriin, jois voi tehdä itse hamppareita? Papupihvi, avokadosalsa ja ananas kunniaan.

Mutta joo, fiksu temppu, pakko myöntää. Vaikka olen 5 päivää viikossa vapaalla, silti ei meinaa jäädä aikaa mihinkään. Vuorokausi on lyhyt ja internet todellakin vähentää ihmisen tehokkuutta. Ja sitten kun päätät ottaa oikein pesäeroa nettiin, tulee väliin kaikenlaisia muita hienoja tekijöitä. Yhtäkkiä sitten et kykenekään tekemään mitään muuta kuin makaamaan sängyssä läppärin kanssa.

Viime viikon maanantaina olin oikea supernainen: kävin ratsastamassa hevoset, siivoilin tallia, kävin lähemmäs tunnin juoksulenkillä, eikä koirankaan kanssa heitetty lenkki ollut siitä lyhyimmästä päästä. Sittenpä mulle taisi iskeä se raitisilmamyrkytys, josta iskä on vitsaillut iät ja ajat. Se alkoi viattomalla kurkkukivulla ja nenän vuotamisella, johtaen siihen että olin vielä perjantainakin niin heikossa hapessa, että olisin varmaan kuollut jos olisin joutunut töihin. Viikonlopun vuorot piti siis perua - toisaalta ihan hyvä vaan, sillä nyt voin ihan oikeasti alkaa pitää kiinni siitä elämänviisaudesta, ettei kannata ottaa useampaa vuoroa peräjälkeen. 

Nuhakuume, flunssa tauti, eihän siitä kukaan nauti!
- Shamaani, Joulupukki ja noitarumpu

Nyt kun alan saada jo pesäeroa tuohon tautiin, alkoi minua vaivaamaan tämä pirun närästys. En kyllä ole ihan varma, onko tämä närästystä vai ei, mutta kauheaa tämä joka tapauksessa on. Kurkkua kuristaa, aivan sama söitkö vai et, huolimatta siitä mitä syöt. Tämä häiritsee keksittymistä ja aiheuttaa minulle harmaita hiuksia. Hain tänään apteekista Rennietä siinä toivossa, että auttaisi. Kiskoin jo autossa muutaman tämmöisen napin, ja sainhan mä hetken ollakin rauhassa. Nyt kolmas nappi suussa. Apteekissa suosittelivat että soitan lääkärille jos ei mene näillä helposti ohitse. Saan varmaan diagnoosin kurkkusyövästä, jee. Selkäkivusta olen sentään päässyt jo 95% eroon. Eihän sekään vaivannut kuin melkein kuukauden. Kun yksi vaiva poistuu, tulee toinen?

Tosin olen miettinyt voisiko tämä kurkkukipu johtua lenkkeilyn puutteesta. Viimeksi tuli tosiaan yli viikko sitten juostua, koska tuo flunssa päätti sitoa minut sänkyyn. Muistan nimittäin kärsineeni näistä oireista jo lokakuussa, mutta ne kummallisesti katosivat lenkkeilyn lisääntyessä. Joskus en ihan täysin ymmärrä tätä kroppaani. Tänään kuitenkin lähden lenkkeilemään heti kun saan vaan tuon soittimeni ladattua. Reilusti vaatetta vaan päälle - vaikka ei viimeviikkoisessakaan varustautumisessani omasta mielestäni ollut mitään vikaa. Nyt on pelattava varman päälle, koska vuokrafirmasta tulee joku tosi vihainen tappamaan mut, jos onnistun sairastumaan heti uudelleen. Itsenäisyyspäivä on tulossa, eli monet ihmiset lähtevät viihteelle jo torstaina. Pitkä viikonloppu tulossa minulle siis - eli rahaa!

Mausteista supersalaattia. Oikeastaan niin terveellistä, ettei haittaa jos syö koko kulhon kerralla.

Itämaista kikherne-pyttipannua. 

Vaniljasoijajogurttia ja passionhedelmää. Kukaan ei voi olla pahalla tuulella tätä syötyään. En edes minä.

Kaikesta huolimatta mulla on joulufiilistä ja talviriemua vaikka muille jakaa. Lunta ei ole kuin muutama vaivainen sentti, mutta hei, se riittää! En ole onnistunut renkuttamaan joululaulujakaan vielä puhki ja glögi maistuu edellee erinomaiselta. Joululahjoihinkin mulla on jo alustavat ideat, jotka ajattelin toteuttaa sitten viimeistään ensiviikolla. 

Lisäksi kiitän jotain ylempää tahoa siitä, että veronpalautukset tulevat huomenna. Ankara uuden tietokoneen etsintä alkakoon. En jaksa enää yhtään ylimääräistä päivää näin: youtube ei enää toimi, nettipankki ei koskaan toiminutkaan. Love you, Acer.

Sunnuntain myrsky vei meiltäkin sähköt, eli luin sitten yöllä runotyttöä kännykän valossa. Tuo tuikku oli niin onneton, että se lähinnä loi fiilistä. Ei sen valossa mitään nähnyt lukea.

48. Perunarieskat

Aavistelin tätä jo eilen, mutta tänäaamunahan asia varmistui: kurkku on kipeä, nenä vuotaa ja käyn muutoinkin vähän vajailla tehoilla. En ole ollut viimetalven Italian reissun jälkeen kipeänä, mutta koska kyseinen kuolemantauti on vielä kirkkaana muistissa, otan nyt aivan rauhassa. Eli juon litratolkulla teetä, luen Pientä Runotyttöä ja rukoilen että tämä menee perjantaihin mennessä ohitse. Vuokrafirmalta soitettiin ja kysyttiin minua tarjoilijaksi yhteen ravintolaan. Omistaja oli kuulema kysynyt minua nimeltä, kun olin viimelauantaina ollut blokkarina heidän hostaamissaan pikkujouluissa ja jättänyt niin hyvän ja reippaan kuvan itsestäni. Olen näköjään niin perso kehuille, että en voinut olla ottamatta tuota vuoroa. Siitä huolimatta, että tiedän kuolevani, kun on kaksi vuoroa peräkkäin. Kellon ympäri töissä, jee.

Vaikka kipeänä ei koskaan voi olla aivan tuhottoman onnellinen, niin minä kyllä kiitin jotain yläkerran heppua siitä, että jääkaapissa oli perunamuusin jämät. Perunarieskat ovat ihania, superhelppoja ja nopeita tehdä. Ja ne pelastavat flunssaisen päivän.

PERUNARIESKAT
pellillinen / 6 kpl

4 dl valmista perunamuusia, veteen tai kasvimaitoon tehtyä
1 tl suolaa
3 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1-1½ dl vettä, tai jotakin kasvimaitoa
2 rkl öljyä tai sulatettua kasvimargariinia

Resepti onnistuu tietysti myös ihan lehmänmaitotuotteista tehtynä.

1. Sekoita aineet kulhossa tasaiseksi töhnäksi. Älä vaivaa tai sekoittele likaa. Taikinasta jää tahmeaa, ja se tarttuu sormiin.
2. Nostele lusikalla leivinpaperilla vuoratulle pellille kuusi kekoa. Taputtele jauhotetuin käsin niistä litteitä rieskoja. Tee haarukalla rieskoihin ilmareikiä. Nämä eivät leviä, joten väliä ei tarvitse juurikaan jättää.
3. Paista 250 C, 10-15 minuuttia. Nämä eivät ota paljoa väriä, mutta hitusen ne saavat ruskettua.
4. Nauti kasvimargariinin kanssa, lämpimänä tai kylmänä.

Nykyään teen perunamuusia lähinnä sen takia, että voisin tehdä rieskoja. Perunamuusista en niin välitä, mutta rieskat ovat aina sydämessäni. Kaupan perunarieskat eivät maistu näihin verrattuna yhtikäs miltään.

47.

Hah, oishan se pitänyt arvata, että ei multa aivan hirveästi heru aikaa, saati kiinnostusta päivittelyyn näin nanoaikana! Kuten oletettavaa, tässä kuussa elämässäni ei ole hirveästi tapahtunut: kaikki muu on ajoitettu aika pitkälle sen ympärille, että kunhan ehtii vaan kirjoittamaan - sen takia ei ole juurikaan huvittanut naputella mitään muuta kuin tuota nanoa. Mutta, antakaahan minun kertoa teille lisää.

HEI JEE, 50K SAAVUTETTU? MITKÄ FIILIKSET?

Eilen tuli saavutettua tuo maaginen 50 000 sanan rajapyykki kuten tuosta sivupalkissa olevasta mittarista näkyykin. Nyt uskallan hengittää hetken. Olen kyllä hieman sillä kannalla, että päädyn ylisuorittamaan ja lisäämään tuohon vielä yhden kymppitonnin, kun marraskuuja ja juontakin on jäljellä vielä vaikka myytäväksi asti. Tänään on kuun ensimmäinen nollapäivä, jona juhlistan ensimmäistä voittolinjaa kirjoittamattomuuden lisäksi myös sillä, että illemmalla lähdetään kaveriporukan kanssa syömään ja elokuviin. Tänäänhän on siis tuon uuden Nälkäpelin ensi-ilta, ja paikat on varattu vanhasta elokuvateatterista parven eturiviltä. Olimme kyllä sen verran myöhässä varauksemme kanssa, että ihan keskelle riviä emme päässeet. 

Olen kyllä todella huojentunut tästä onnistumisestani, ja viimeisen sadan sanan näpyttely oli melkein epätodellista. 'Tässäkö se nyt on?' enkä edes ehtinyt kirjoittaa puoliakaan niistä kohtauksista, joiden kimppuun pääsyä olen odotellut kieli pitkällä. Lisää hyviä syitä ylisuorittaa. 

Nanoilusta on kyllä tullut myös sivuoireita: esimerkiksi aivan uskomattomia inspiraatioita muihin teksteihin. Tällä hetkellä mulla on kaksi muutakin tekstiä, joihin kajoaisin enemmän kuin mielelläni, mutta nano on kuitenkin nyt etusijalla. Hitto, olisihan se hienoa olla ihan virallinen ylisuorittaja jo toisena osallistumisvuotena. Lisäksi mua melkein naurattaa se, miten helppoa tämä oli tänäkin vuonna. Minulla oli viimeviikolla muutama päivä, joina velloin juonen etemisen kannalta niin syvässä rotkossa, että tuntui melko epätodennäköiseltä edes päästä sieltä pois. Onneksi minulla on aivan loistava muusa, joka on jaksanut kannustaa mua niinä huonoina päivinä. Mutta jos väitän, että 80% kirjoittamisesta on ollut kuitenkin melko ongelmatonta ja helppoa, en edes valehtele. Liekö johtunut jonkinlaisesta etukäteensuunnittelusta vai mistä, mutta juoni on muutamaa pikkuseikkaa lukuunottamatta pysynyt kutakuinkin niillä urilla, joilla sen olin kaavaillutkin liikkuvan. Suunnitelmaan jääneet mustat aukot on täytetty niin nerokkaasti, että en edes täysin ymmärrä, kuinka alitajuntani sen oikein teki. Kuten kuitenkin sanoin, juonta on vielä ainakin sen 10k verran lisää, saattaisipa olla aineksia jopa 20k ylisuoritukseen. Jälkimmäisessä tapauksessa hermot saattavat kyllä tulla hieman vastaan, sillä vaikka mulla on ollut nanon aikana useampi 4000 ja 5000 sanan päivä, en aivan uskalla laskea tuotteliaisuuttani noiden megahyvien päivien varaan. 

Joka tapauksessa, se pakollinen tavoite on nyt saavutettu. Kaikki muu on vain extraa. Mutta minua ei ehkä turhaan tituleerata jonkinlaiseksi suuruudenhulluksi...

NIIN, PUHUIT AIEMMIN MYÖS JOISTAKIN TÖISTÄ?

Vaikka marraskuussa ei paljon olekaan tapahtunut, olen onnistunut kirjoittamiseni lomassa myös tekemään töitä. Hommani eivät ole kovin vaativia, mutta ovat ainakin onnistuneet sekoittamaan vuorokausirytmini aivan totaalisesti. Olen siis viikonloppuisin blokkarina eräässä täkäläisessä suositussa baarissa, vuoroa 23-04 tehden. Minulla on kyllä muutamia muitakin paikkoja, joissa teen keikkoja, mutta suurimmaksi osaksi vuorot ovat tuola ravintolassa. Kello on yleensä reilusti yli viiden, kun painan pääni tyynyyn. Senkin jälkeen tulee vielä selattua pinterestiä, koska hektisen illan jälkeen rauhoittuminen on vaikeaa. Viikollakin tulee luonnollisesti suoritettua tuo nukkuminen suurimmaksi osaksi aamun ja päivän puoella, sillä uni harvoin muistaa minua ennen neljää. Tulipa viimeyönä valvottua kuuteen, kun silmät eivät vain suostuneet sulkeutumaan.

Töissä olen kuitenkin viihtynyt, sillä homma on juuri sitä mitä kuvittelinkin. Työporukka on mukavaa, eikä baarissa liiku juurikaan omanikäisiäni, vaikka onhan siellä tietysti muutama tuttu tullut bongattua. Ja eteenkin valomerkin jälkeen myös miespuoliset asiakkaat ovat usein niin halukkaita tutustumaan, että en ole varma onko se puhelinnumeron vinkuminen huvittavaa vai pelkästään ärsyttävää. Normaalia se on ainakin, ei siinä. Työ ei ole mitenkään erityisen kevyttä, ja joskus tuntuu että se välttävä livebändi ei lopeta soittamistaan ikinä, eikä kellokaan liiku yhtään eteenpäin. Sekin on onneksi ihan normaalia, ja olemme yleensä työntekijöiden kesken tästä ihan tismalleen samaa mieltä. Viihdyn paikassa, eikä töihin meneminen ota pannuun. Lisäksi siitä saa kohtuullisen hyvin rahaa, vaikka töitä onkin vain muutamana päivänä viikossa. 

Viimeviikolla tuli myös lyötyä kaikki loppuvuoden työvuorot loppuun. Kalenteria tuijottaessani tajusin, että 2.1.2014 on jo ihan kohta. Viikkoni Suomessa hupenevat kaiken aikaa, ja sen vuoksi olenkin yrittänyt järjestellä kaikkea kivaa kavereiden kesken. Vuodenvaihteen jälkeen Suomen kavereita ei sitten enää ihan niin vain nähdäkään. Tästä sai alkunsa tämänpäiväinenkin ravintola + leffa yhdistelmä, joka ajoittui sopivasti myös nanopalkinnoksi.

NIIN, JOULUPYHIEN JÄLKEEN SE ON SITTEN MENOA? 

Silloin se tosiaan on menoa. Mulla on kuitenkin tärkeimmät asiat hoidossa: lentolippu on ostettu, passi uusittu ja vakuutusyhtiössä olen käynyt keskustelemassa - en ole kuitenkaan vielä päättänyt, millaisia vakuutuksia otan vai otanko ollenkaan. Mutta oikeastaan juuri enempää en voi ennen lähtöä tehdä, paitsi tietenkin paineilla jo etukäteen sitä, mitä hittoa mä oikein pakkaan. Into lähtemiseen kuitenkin vain kasvaa päivä päivältä, ja olen edelleen sitä mieltä, että tämä oli erittäin hyvä valinta.

Ennen lähtöä on kuitenkin vielä joulu, jota odotan sekä innolla että kauhulla. Haluaisin mukavan joulun, sellaisien ettei ainakaan kamalasti tapeltaisi, ja että olisi ihan oikeasti lunta. Haluan katsella ikkunasta Suomen seesteistä talvimaisemaa, ihastella kauniita jouluvaloja, tehä lumilyhdyn ja ehkä ukonkin! Haluan käydä hiihtämässä isin kanssa, ja juoda paljon glögiä. Aikomuksenani on myös askarrella joululahjat ja kortit tänävuonna ihan oikeasti DIY meiningillä, ja olen päättänyt lähettää tulevalle auppariperheelleni hienon kortin. Neronleimausta niiltä suunnilta odotetaan edelleen.

EIKÖ TOISAAN TÄSSÄ KUUSSA OLE TAPAHTUNUT MITÄÄN MUUTA? 

Suurimmaksi osaksi olen istunut löhilyvaatteissa kotona, juonut miljoona litraa teetä, polttanut tuikkuja ja syönyt paljon herkullista ruokaa, mutta ollut niin naimisissa nanon kanssa, että en ole ehtinyt uppailemaan edes reseptejä tänne. No worries, varmasti jaan nämä kulinaariset neronleimaukseni kanssanne, nyt kun marraskuun pääasiallinen tavoite on saavutettu. 

Yksi ihana asia on kuitenkin se, että olen rohkaistunut pidentämään juoksulenkkejäni, eikä jalkani ole ollut tästä edes kovin pahoillaan. Varovasti edetään edelleen, mutta hei, pystyn juoksemaan 6 km ilman minkäänlaisia ongelmia. Se on edistystä, vaikka pientä sellaista. 

Kuitenkin, koska jalka ei juurikaan kiukuttele, on selkä päättänyt jälleen ilmaista mieltään. Onnistuin nytkäyttämään alaselän nikamat jotenkin hullusti pari viikkoa sitten. Kävin kyllä hierojalla heti sen jälkeen avaamassa lukot, mutta selän jäykkyys jatkuu edelleen, melkeinpä jopa helvetellisempänä kuin aiemmin. Huomenna luultavasti lähtee uutta soittoa hierojalle, että mitä hittoa tämä on. Juoksulenkkien jälkeen selkä on yleensä parempi, samoten kuuman suihkun. Aamut ovat kuitenkin aivan saatanasta, jos saan käyttää näin ilkeää ilmausta. Pelkkä leuan painaminen rintaan tuntuu ihan kamalalta. En tykkää, en sitten yhtään.

46.

Nyt on lupa panikoida, alle tunti marraskuuhun.

Loppujen lopuksi en tehnyt puoliakaan niistä valmisteluista, joita taannoin uhkailin tekeväni, vaan tapani mukaan sähläsin kaikkea epäolennaista:

•  Koska soittolista ei valmistunut pakottamallakaan, sitä ei tarvita. 
• Pinterestissä mulla on kyllä lauta, nimeltää Nanowriomo inspiration, siellä taitaa olla peräti kolme kuvaa, mutta silti mun mielikuvitukseni tietää jotenkin etäisesti, mitä olen tekemässä. 
• Storyboard on rakennettu, ja nättihän siitä tulikin. Tykkäsin kirjoitella kivoja lappuja.
• Työpöytä siivottu, check. 
• Viimehetken panikoinnitkin on panikoitu, on myös mietitty vaihtoehtoa, että mitä jos kirjoittaisin sittenkin jotain muuta kuin epämääräistä scifi-fantasia-maailmanloppu-soopaa. 
• Tulin myös ostaneeksi hetken mielijohteesta OmmWriterin - se oli rakkautta ensisilmäyksellä, kun erehdyin katsomaan esittelyvideon vältellessäni tärkeämpien asioiden hoitoa.
• Ja lisäsin tuohon sivupalkkiin oikein ihastuttavan sanalaskurin, että te kaikki sitten näette, kuinka paljon olen sanamäärissä jäljessä.

Viimeisenä muttei vähäisempänä: huone tuuletettu, iltalenkki heitetty, suihkussa raikastauduttu, ravitseva ja vatsan täyttävä iltapala nautittu, kofeiinitasoa nostettu teekupillisella, silmälasit pesty ja suun kuivumisen varalle haettu tuoppi kylmää vettä. 

Kunnianhimoinen tavoitteeni: 4000 sanaa ensimmäisenä päivänä. Ekat 2000 yöllä, loput sitten päivällä.

Tämän enempää minä en voi valmistautua. Tää kuulostaa jo siltä että odottelisin maailmanloppua. Come at me, November. 

45.

Musiikki vaan pitää ihmiset liikkeellä. Minulla henkilökohtaisesti on vaikeuksia pysyä paikoillani aina, kun kuulen hyvän, sellaisen menevän biisin. Yleensä tosin tanssin tai vähintään näyttelen jotain nyyhkydraamaa hitaampienkin biisien ajan. Musiikki vaikuttaa minuun todella voimakkaasti, ja varmasti moniin muihinkin. Siksi mulle ei tule kysymykseenkään lähteä lenkille ilman kuulokkeita ja toimivaa musiikkisoitinta. Helvetti että olinkin pahalla päällä silloin, kun uskollisesti 6 vuotta palvellut Walkman lopetti toimintansa. Adoptioon otettu Creative Stone on kuitenkin paikannut tätä vanhan ystävän paikkaa hyvin. Ainoa moitteen sana siitä, että mokoma sammuu välillä kylmällä ilmalla, että odotan innolla pakkasia.

Musiikki + juoksulenkki = maailman paras masennuslääke. Jos seksiä ei ole saatavilla.

Jokaisellehan on aika yksilöllistä, millainen musiikki saa lenkillä jalat liitämään - tämän olen huomannut erityisesti, kun olen pyytänyt muita vinkkailemaan hyviä uudistuksia lenkkilistalle. Monta kertaa olen kuunnellut muiden hehkuttamia biisejä, sen jälkeen kallistanut päätä ja pohtinut pienessä mielessäni, että miten tähän biisiin voi muka juosta.


MIKÄ MINUUN TOIMII?

• Agressiivinen basso ja kitara. Kun biisissä on asennetta, on minussakin.
• Provosoivat ja kannustavat sanoitukset. Monille tällä tuskin on mitään merkitystä, mutta itse ammennan lisää voimaa nimenomaan sopivista sanoituksista.
• Syvyys. Kaikkien biisien ei tarvitse buustata voimaa ja nopeutta, jotkut biisit auttavat rauhoittumaan ja tasaamaan menoa, silti fiilistä latistamatta. Ei karhutkaan aina riehu, välillä ne syö marjoja, you get the point?

Ja joskus on aivan raivostuttavan vaikea löytää uutta juoksumusaa. Jotkut biisit toimivat aina, mutta toiset alkavat puuduttamaan nopeasti. Eteenkin jos soittimen lista on turhan lyhyt, silloin se alkaa kiertämään kehää ja lenkki kuluu biisejä skippaillessa "ei tätä, naah, huono, ei jaksa, vanha..."

Koska kaikki tarvitsevat joskus biisivinkkejä, päätin että jaan tähän biisejä, jotka kasvattavat mulle poikkeuksetta siivet selkään ja nostavat taistelutahdon aivan uudelle tasolle. Psst, biisit linkitetty youtubesta, ja aukeavat automaattisesti uuteen ikkunaan. 

SOITTOLISTA: RUN LIKE HELL

Five Finger Death Punch - Lift me up

I won't be broken, I won't be tortured... 

Tämä saa repimään kyllä sen mikä jaloista lähtee. Erittäin hyvä myös pimeällä, luo uskoa siihen että oon tarpeeksi badass vetämään kaikkia mörköjä nekkuun.

LAB - Beat the boys

Koska naiset rokkaa, eikä miehillä ole mitään asiaa koko sydämestään juoksevan naisen tielle.

Blake - Spirit of a cain

Agggggresssiooo! Jos tää ei saa polkemaan jalkoja alleen, niin ei mikään.

Nickelback - Something in your mounth

Wait, I can explain! Okei en pysty...

Feed me - One click headshot

I can run all day, my hands are shaking, and I still get the headshots, like, BOOM HEADSHOT! 

Voisin juosta vaikka jalat paskana ja verta sylkien, kunhan vain saisin kuunnella tätä, koska badass.

Kat DeLuna - Drop it low

Dat (b)ass. Keep your body moving, babe.

Flo Rida - Can't believe it

Kiva himmailubiisi, ja voit silti tuntea olevasi sexy as hell.

Fergie - A little party never killed nobady (all we got)

... either did a little run, so give it all you got.

Bodyrockers - I like the way you move

But most of all, I like the way you move...

Kaikki juoksevat naiset, tää on omistettu teille, teitä rakastetaan.

Tiktak - Sankaritar

Ultimaattinen soturin taistelubiisi, jolla rusentaa kaikki irti. 

The Offspring - You're gonna go far, kid

Ja kun kaikki toivo on menetetty, tiedät että on tämän aika... 

now dance, fucker dance!

Scissor Sisters - Kiss you off

Täydellinen erojuoksubiisi (vitsi mikä sanahirviö) 

so excuse me while I run you off.

Elvis vs JXL - A little less conversation

Nyt juostaan eikä jutella, kuningas käskee.

Parov Stelar - Catgroove

Aina ei tarvita sanoja. Pysy tahdissa ja ole groove.

Vanessa-Mae - Storm

Anna myrskyn raivota.

Icona Pop - I love it

I don't care, I love running.

Koska joskus juokseminen on ainoa asia, jossa on järkeä.

PS. Mikä sytyttää teidät lenkillä liekkeihin?

44.

Maanantai, taas saapuu aivan liian aikaisin kai?

Sille tuntuu. To be honest, viimeaikoina mulla on ollut prioriteetit vähän toisella suunnalla kuin täällä blogissa. On ihan sellainen fiilis, etten ole tehnyt yhtään mitään, vaikka paljon asioita onkin tapahtunut - ehkä suurimmaksi osaksi siis ajatustasolla. 

 I: RILLIT HUURUSSA JA ELÄMÄNI NELISILMÄNÄ

Ihan kuten ennustin, suunnaton raivohan näistä heti ensimmäiseksi tuli, kun eivät osanneet aluksi säätää näitä oikein, enkä itsekään osannut neuvoa, kun ensimmäiset lasini ovat. Seuraavana päivänä kävin oman kylän optikolla, jonka toimesta sitten saatiin nämä pysymään päässä. Olen tässä viikon mittaan oppinut katsomaan elämää aika uudella tavalla: lasit menee huuruun kun syön aamupuuroa tai juon teetä, teekupin lusikka kilkkaa laseihin, halailu on vaikeaa, linssit on paskaiset jatkuvasti ja kompastun kaikkiin kynnyksiin näkökentän ollessa niin erilainen. Alan kuitenkin pikkuhiljaa tottua peilikuvaani, ja vaikka iskän ja siskojen mielestä näytän joko opettajalle tai Sofi Oksaselle (enkä todellakaan näytä! mur!) niin pidän oikeastaan itseäni aika söpönä lasit päässä. Kuvanlaatu on myös nyt niin HD, että eikai tässä nyt valittaa voi. 

II: NOPEAA TOIMINTAA

Enpä olisi ikinä ennen uskonut, että poliisiasemalla asioinnissa voisi mennä vain viisi minuuttia. Tästä lähtien varaan kyllä aina ajan, kun on tuonne jotain asiaa. Uuden passin anomisessa meni noin kolme minuuttia, minuutti kävellessä autolta sisään ja toinen kävellessä autolle. Kuinka kätevää! Samainen passikeissi pääsi hämmästyttämään mua vielä toisenkin kerran. Tiistaina anottu passi oli jo perjantaina ärrällä. Päähäni ei vieläkään mahdu, että tuo toisiaan kävi noin kätsysti. 

III: EI SIT PERSEITÄ, KUN MULLA ON HUOMENNA TÖITÄ -TEORIA

Tämä ei ole vain sattumaa. Pitkäaikaisen tutkimukseni tulos on, että aina kun olen lähdössä ihan asenteella ryyppäämään, olen jo puolilta öin nukkumassa, koska paska meno ja väsy. Mutta odotahan vaan, jos seuraavana päivänä on töitä, silloin mulla napsahtaa päässä ja jostain syystä nautin tequilashotteja vielä silloin kun pitäisi olla jo nukkumassa. Perjantaina meni kovaa, ja äiti ilmoitti rakastavansa minua aloittamalla imuroinnin heti seitsemältä aamulla. Silloin tosiaan toivoin että olisin osannut pitää järjen kädessä. Puolenpäivän aikoihin alkoi onneksi jo elämä voittaa, teetä ja lämpimiä voileipiä nassuun. Enköhän lähtenyt ajamaan töihin vähän liian myöhässä, joten puhallusratsian lisäksi sai pelätä ylinopeussakkoja. Vitsi vitsi, kyllä mä ajokunnossa olin, mutta jokin siinä silti kuumottaa. Paha olo unohtui raviradan katsomoravintolassa hyvin nopeasti: kuusi tuntia rappusia edes takaisin kantaen annoksia pöytiin ja likaisia astioita pois. Hyvä jalkatreeni, pohkeet on vieläkin sitä mieltä että ei muuten kävellä enää askeltakaan.

IV: EI PYSTY, MULLA ON LUKU KESKEN

Koska ilmeisesti alitajuisesti halusin hieman lämmitellä nanoa varten, en ole viimeviikolla juuri muuta tehnytkään kun tapellut erään keskeneräisen projektini kanssa. Mulla oli siinä kunnon blokki, joka nyt on purkautunut, jee! Voin siis hyvillä mielin jättää sen tekeytymään marraskuun ajaksi, kun tykitän mun fantasiamättöäni. Olen kuitenkin repinyt näitä mun kirjoitussolmujani auki käytännössä koko viikon ja vaan mököttänyt yksin sisällä näppiksen ääressä. Marraskuu on jo niin lähellä, ja silti niin kaukana...

Elämän pieniä iloja ja aseita kirjoitusblokkiin: ihastuttava lohkäärmetee!

V: ONKO ELÄMÄ PELKKÄÄ PÄIVÄKIRJAA?

Olen tunnettu fiksaatioistani kirjoittaa kaikki mahdollinen ylös. Tykkään tehdä listoja ja kontrolloida asioita. Saan ihan omituisia kiksejä ruokapäiväkirjan ja liikuntapäiväkirjan kirjoittamisesta. Pointti on kuitenkin siinä, että jostain syystä mun alitajuntani päättää heti, että jos en kirjoita sitä, se ei tapahtunut/sillä ei ole väliä. Tämä ikävän seikan takia tuntuu, että heti jos lopetan asioiden kirjoittamisen ylös, kaikki menee ihan poskelleen. Kuin päästäisi 7-vuotiaan karkkikauppaan ilman valvontaa. Ja jos ihan totta puhutaan, en ole varma tahdonko kirjoittaa ylös jokaista suupalaani koko loppuelämäni ajan - vaikka tavallaanhan se olisi hirveän hauskaa: voisin tehdä vaikka tilastoja siitä, kuinka monta tortillaa syön kymmenessä vuodessa. 

Viimeviikolla päätin olla hurja, ja jättää koko päiväkirjan pitämisen sikseen. Seuraukset eivät olleet aivan yhtä katastrofaaliset kuin mitä olin kuvitellut, sillä olen helposti rutinoituva ihminen ja päiväkirjan orjuuttamana opitut käytännöt eivät unohdu ihan niin herkästi kuin kuvittelisi. Mutta tuli repsahdeltua paljon enemmän ja paljon helpommin. Huomasin tekeväni ihan samaa mitä äitikin: jos syön pimeässä ja kukaan ei nää, sitä ei tapahtunut. Kuinka paljon voi ihmispsyyke itseään vedättää? En tosiaankaan halua kokeilla. 

Tällä hetkellä en ole aivan varma mitä minun pitäisi tehdä. Toisaalta kaipaan lekkeröintiviikon jälkeen tuttua ja turvallista kuria ja järjestystä. Takaraivossa kummittelee pelko pakkomielteestä. Ja koska fiiliset ovat näinkin sekalaiset, päätin että en ainakaan puhu ruokajutuistä täällä blogissa ennen kuin saan jotain tolkkua omaan päähäni asian tiimoilta. Liikuntapäiväkirjan kanssa menen vähän samoilla uomilla - kirjoitan sitä kyllä kaiken aikaa ylös, mutta tavallaan minulla ei ole juuri nyt suurempaa kiinnostusta nostaa sitä pöydälle. Kaiken aikaa ei vaan pysty tekemään samoja asioita samalla tarmolla kuin aiemmin. Haluan pitää vähän matalampaa profiilia, oikeasti tukiskella itseäni ja miettiä mihin olen näiden asioiden kanssa menossa. Ja miten nämä asiat tulevat kenties luonnostumaan Hollannissa, sitähän en voi vielä tietää. Koska en halua esittää edes tälle blogille mitään mitä minä en ole: en ole aina super eikä arki voi aina olla hohdokasta. Esimerkiksi mua on närästänyt koko viikon ajan, eikä siinä ole mitään siistiä.

Tämmöisiä mietteitä tälle maaantaille. Ja HOX, tämähän ei tarkoita että blogi olisi jäämässä "tauolle" tai mitään, postaukset ovat vain luultavasti hieman erilaisia - tai ehkä ei. Höpötän luultavasti jatkossakin kaikesta jonninjoutavasta, laitan kivoja reseptejä ja mitä nyt muuta pienen ituhipin elämään saattaa kuulua. 

Ja toivon että mun valokuvausinto myös palaisi takaisin. Koska kuvat ovat rakkaus ♥

Safe & sound: kaurapuuro.

Kuinka tehdä mikä tahansa ruoka kiinnostavammaksi? Paahda siemeniä.

43.

Ihanaa, taas on maanantai! Tästähän on muodostumassa pikkuhiljaa mun lempparipäiväni.

Iloitsemisen aiheitahan löytyy: herkkulakko on ohitse, ja sitä juhlistikin syömällä heti aamupalaksi kaura-omenapaistosta. Tuon annoksen jälkeen fiilis oli kyllä se, että eiköhän mun omenakiintiö ala olla aika täynnä tälle syksylle. Vegaaniviikkokin taas oli ja meni, vanhasta hyvästä tottumuksesta, mutta jääköön se sivuseikaksi.

MÄ LÄHDEN TAMMIKUUSSA HOLLANTIIN.

 Se perhe jonka kanssa mulla synkkas heti alusta lähtien, ilmoitti ihan pokerina yhtenä iltana Skypessä, että jos sä haluat tulla, ni teretulemast. Tuijotin varmaan vartin läppärin näyttöä ja jouduin käymään kylmässä suihkussa ymmärtääkseni, että tässä se nyt on. Vastasin tulevani mielelläni. Olen ehtinyt järjestelemään asioita sen verran, että lentolipun ostin tänään ja huomenna menen uusimaan passia. Vakuutusasioita pitää vielä pohtia, ja ottaa myös selvää että tarjoaako tämä mun nykyinen operaattori jotain järkevää liittymää ulkomaille, vai pitääkö sitten tammikuun tullessa haudata tämä ja hommata Hollannista uusi. Kahdella liittymällä kun en mitään tee. Vähän kyllä kismittää jos joudun tästä nykyisestä luopumaan, sillä mulla on ollut 7-vuotiaasta lähtien sama puhelinnumero, ja olen erittäin kiintynyt siihen. Onneksi mulla on tässä vielä hyvin aikaa. Tuskin olen vielä kokonaan edes sisäistänyt sitä, että tammikuussa tää tyttö ihan oikeasti karistelee Suomen tomut vaatteistaan, ainakin hetkeksi.

MÄ SAIN TÖITÄ.

Kävin viimeviikolla myös kahdella vuokrafirmalla haastattelussa. Toinen vaikutti hirveen ihanalta, mutta vieläkään ei ole kuulunut mitään (okei, siitä on vasta viikko, mutta silti!) ja toinen antoi mulle heti muutamalle viikolle työvuoroja - JES! Minä, joka kiven kovaan kieltäydyin menemästä vuokrafirmoille, totean olevani ihan onnellinen näistä blokkarin hommista joita sain ihan sormia napsauttamalla. Raha asiat hoidossa, at last. Pikkujouluaikakin alkaa sopivasti kolkuttelemaan ovelle, joten keikkatyöläiset on aika kuumaa kamaa.

Lisäksi talvi tuli, tai ainakin melkein. Meille satoi ihan vähän lunta, mutta tosiaan niin vähän, että siitä ei olisi saanut edes valokuvaa otettua. Äiti osti myös syksyn talven esimmäisen pussin klementiineja. Rakastan niiden tuoksua, ja niistä tulee aina mieleen talvi - ja joulu, joka sekin on kohta ovella. Voi että, elämä tuntuu taas niin vaaleanpunaiselta että eiköhän todellisuus kohta taas kolahda ikävästi nilkkaan: en ole muistanut valokuvata viikolla juuri ollenkaan, mutta oonkin ollut niin lennossa, että olis tullut aika heilahtaneita otoksia. Heh, kuivaa läppää.

Ai mitäkö tein viikonloppuna? Söin ja vietin laatuaikaa teekupin + luonnoslehtiön kanssa. Marraskuu, täältä tullaan!

14.10-20.10: VEGAANIVIIKKO

14.10

09:00 Kaurapuuro, omena, kiivi, chiahyytelö, tee

13:00 Soijawokkia, edellisen päivän salaattia

19:00 Kvinoasalaatti, muutama taateli, tee

23:00 Tee

15.10

12:00 Smoothie, lasillinen porkkanamehua, täytetty kauratyyny (salsa, kikherne, kurkku)

16:00 Linssipataa, kauratyyny

19:30 Linssipataa, soijajogurttia, omenaa ja kiiviä

16.10

12:30 Smoothie

16:00 Paahdettuja kasviksia ja linssikastiketta

17:00 Tee, kourallinen taateleita

20:00 Quesadilla x2 (avokado, paprika, mustapapu, tomaattisose), 2 kiiviä ja soijajogurttia

17.10

12:00 Kaurapuuro, kiivi, mangoa, tee, kourallinen taateleita

15:45 Lohkoperunoita, porkkanaa, siemeniä, papukastiketta, kauratyyny

19:00 Kahvia

21:00 Linssipataa, kourallinen taateleita, smoothie, tee

18.10

09:30 Lämmin voileipä x3 (tomaattikastike, paprika, kesäkurpitsa, kurpitsansiemen), tee

13:00 Kauratyyny, kourallinen taateleita

15:00 Kaalipataa, tee

21:00 Kaalipataa, smoothie

23:00 Tee

19.10

12:00 Kaurapuuro, rusinoita, tee

16:30 Riisiä, 2 kasvispihviä, avokadosalsaa, 2 klementiinia, tee

20:00 Saaristolaissämpylä (avokadosalsaa, porkkanaa), tee

23:00 Ruisleipä (chilikastiketta ja suolakurkkua), klementiini

20.10

14:00 Riisiä, 2 kasvispihviä, avokadosalsaa, tee, 2 klementiinia

18:00 Saaristolaissämpylä (2 kasvispihviä. porkkanaa, avokadosalsaa, suolakurkkua), smoothie, tee

22:30 Tortilla (avokado, paprika, kidneypapu, sipuli, chilikastike), klementiini, tee

Sen pituinen viikko se. Kaikenkaikkiaan menny hyvin, hyvissä fiiliksissä, ilman mitään suurempia mässäilyjä tai muutakaan vitutuksen aihetta, paitsi ehkä tää ajoittain suorastaan pohjattomalta vaikuttava vatsani. Mun on vaikea edelleenkin ymmärtää sitä, että saatan ihan tuosta noin vaan syödä pellillisen paahdettuja kasviksia - onneksi ne on sentään kevyttä ja terveellistä ravintoa. Oon syönyt kyllä tosi paljon lämmintä ruokaa, mutta omasta mielestäni se on vaan hyvä juttu, että maistuu muukin kuin leipä. Linssit ja kasvispihvit oli tän viikon ehdoton hitti, ja tietty avokadosalsa joka vaan on aina yhtä loistavaa!

Mutta koska olen nyt orjallisesti noudattanut herkkulakkoa, aion antaa itselleni luvan tehdä tällä viikolla pannukakkua, ja yritän olla syömättä sitä kaikkea kerralla. Right? 

42. Suosikki smoothie

Olen kesästä asti lähes joka päivä kikkaillut tehosekoittimeni kanssa, ja tänne on eksynyt yllättävän monta kuvaakin blendauksen tuloksista. Smoothiet ovat aikalailla vakiintuneet ruokavaliooni, muutamasta yksinkertaisesta syystä: hyvää, helppoa, nopeaa, terveellistä. Joskus kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, myönnetään.

Smoothieden teko on yksinkertaista, ainekset vaan blenderiin ja sekaisin. On hirveän helppoa valita terveelliseksi tuntemiaan ainesosia ja hurauttaa ne juomaksi. Se, mikä smoothiemakerin elämässä on vaikeaa, on saada smoothiesta myös herkullista. Mä olen kokeillut monenlaisia yhdistelmiä, ja jos muutamaa todellista epäonnistumista ei lasketa mukaan, ovat kaikki olleet juotavia.

Kesästä asti mulla on ollut yksi combo, joka vain on ylitse muiden. Se on niin samettinen ja maku on aivan yhtä hempeä kuin sen vaaleanpunainen värikin. On se myös ihan terveellinenkin.

Nam. Taustalla olevat hedelmät ja teekuppi eivät liity tapaukseen.

TIINAN SUOSIKKI SMOOTHIE

noin puoli litraa

1 rkl chian siemeniä

1/2 avokado

1/2 ananaspurkki

1 pieni omena*

2 kourallista mansikoita*

1 dl alpro soya vaniljajogurttia

* Suosittelen käyttämään nämä jäisinä. Itselläni on kesällä poimittuja mansikoita ja oman puun omenoita pakastimessa juuri tätä varten. Kun laitat smoothieen ainakin yhden ainesosan suoraan pakastimesta, tulee juomasta ihanan kylmää ja raikasta. Jos sinulla ei ole mitään marjoja tai hedelmiä pakkasessa, suosittelen käyttämään jääpaloja - koska ihan oikeasti, kädenlämpöinen smoothie ei ole hyvää, aivan sama minkä makuista se muutoin on.

Tällä ohjeella smoothiesta tulee melko paksua, mutta helposti juotavaa. Jos paksuus ei miellytä sinua, lisää rohkeasti vaikka vettä notkistamaan.

1. Turvota chian siemenet reilussa desissä kylmää vettä. Sekoittele siemeniä aina välillä, niin että ne turpoavat tasaisesti. Tässä menee aikaa 10-15 min, siemenien ja veden pitäisi muodostaa hieman sammakon kutua muistuttavaa hyytelöä. Chiaa vo käyttää toki turvoittamattakin, mutta ravintoaineet imeytyvät parhaiten turvotetusta versiosta.
2. Kasaa ainekset tehosekoittimeen niin, että alle pehmeimmät (avokado, ananas), seuraavaksi jäiset (omena, mansikat) ja lopuksi kaada päälle nesteet (chiahyytelö, soijajogurtti).
3. Blendaa 1-2 minuuttia niin että rakenne on samettisen pehmeä. Jos rakenne ei miellytä tai ainekset eivät ota sekoittuakseen, lisää hieman nestettä ja kokeile uudelleen.
4. Kaada puolen litran tuoppiin, nauti heti. 

VARIAATIOT:

Aamuisin tykkää lisätä tähän muutaman ruokalusikallisen kaurahiutaleita, joka tekee tästä vähän ruokaisemman ja aamupalamaisemman. Mulla jotenkin viljat kuuluvat aamupalaan, ja kaurahiutaleilla ryhditetty smoothie on kyllä ehkä paras kiireisen ihmisen aamiainen. Jos lisäät kaurahiutaleita, lisää myös hieman vettä, että smoothie säilyy juotavana - allekirjoittanut on muutaman kerran joutunut lusikoimaan lasista.

Tähän on helppo ujuttaa sekaan myös esimerkiksi pinaattia tai lehtikaalia, jos haluuaa lisätä viherkasvien määrää ruokavaliossaan salakavalasti. Pieni kourallinen pinaattia tai yksi lehtikaalin lehti ei maistu tästä läpi ollenkaan. Vihreät kannattaa laittaa blenderiin pohjimmaiseksi. Joskus vihreiden lisääminen vaatii myös hieman pidempää blendausaikaa, sillä eteenkin lehtikaali on toisinaan hyvin vastahakoinen eikä haluaisi hienontua sitten millään.

41.

Apua, ollaan jo puolessa välissä kuussa ja mun NaNoWriMo-suunnitelmat on ihan alkutekijöissään, jos sielläkään!

Olen erittäin tyylikkäästi vältellyt suunnittelun aloittamista, mutta nyt se olis vähän pakko jos meinasin ihan oikeasti saada jotain kirjoitettua marraskuussa. Viimevuonna oli siis mun ensimmäinen nanovuosi - päätin sitten pari päivää ennen marraskuun alkua osallistua, kun olin ensin viitenä vuotena säntillisesti jänistänyt. Viimevuonna olin siitä onnekas, että kuumehöyryissäni sain epämääräisistä unistani yhdistettyä melko makean juonen, jonka toteuttaminen tosin oli vajavaisella suunnittelulla vaikeaa. Alkuperäinen suunnitelmani olikin tänävuonna kirjoittaa viimevuotinen Pikkusisko-niminen räpellys uudestaan, kunnes erinäinen musiikin kuuntelu sai katseeni kohottautumaan aivan muualle, niin sumuisille vesille että pitäisi alkaa soutamaan nähdäkseen löytyisikö sieltä niin kutkuttavaa juonentynkää, mitä inuitioni minulle antaa ymmmärtää. Ajassa ja ulottuvuuksissa matkustaminen on kiva teema, mutta ASDFGH, sekin tarvitsee juonen! Idean! Henkilöitä! Inspiraation!


NANO: TO DO

• Tyhjennä magneettitaulu storyboardia varten. Check!
• Suunnittele juoni.
• Suunnittele päähenkilöt.
• Tee inspiraatio-soittolista.
• Tee inspiraatio-kuvakollaasi.
• Suunnittele finin nanotukipakettia.
• Siivoa kirjoituspöytä.

Mun aikaansaavuus on niin surkuhupaisalla tasolla etten tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa - luultavasti ei kumpaakaan, vaan lähinnä kääriä hihat ja ruveta hommiin ja rukoilla että nään jonkun juonen kannalta hyvin valaisevan unen, koska niin saan kaikki mun loistoideani. Ideoita voi toki tipahdella taivaasta, mutta valmiita soittolistoja, naat.

PS. Kanssananoilijat, saa pyytää nanon sivuilla buddyksi! Löydyn nimimerkillä Crescendoll.

40.

Jee! Neljäskymmenes postaus ja tuhannen kävijän raja rikki! Bileet!

Koska maanantai on paras. Oikeasti. Mulla on ollut kunnon supermaanantai - nousin jo kahdeksalta syömään puuroa, käyttämään pikku prinsessaa lenkillä ja ihastelemaan jäästä kimmeltelevää nurmea. Syksyn eka pakkasaamu, syytäkin olla hyvällä päällä! Siitä matka jatkui haastatteluun vuokrafirmalle ja sen jälkeen ostamaan vihdoin ja viimein ne lapaset.

Ja nyt kun lapaset on ostettu, niin tosiaan toivon että mun ei tarvitse hetkeen ostaa mitään pukeutumiseen liittyvää, koska se on niin pirun stressaavaa (vaikka H&M näyttikin olevan taas täynnä yksi toistaan ihanampia ja halpoja neuleita, mutta yhyy) että en ehkä jaksa enää yhtään hermoromahdusta, vaikka tiedän että vähintään yksi revi hiukset päästä noin keissi on vielä tuloillaan, luultavasti tällä viikolla. Minä olen ihmisenä vähän sellainen, että epäilen kaikkea ainakin hieman, eteenkin omia päätöksiäni. Ja voin rehellisesti sanoa, ettei ole mitään vaikeampaa kuin ostaa oikean kokoisia vaatteita ja kenkiä.

 Ensin ostin laivastotyylisen villakangastakin: ensimmäiset neljä päivää kriiseilin sitä että ehkä tää olikin nyt sit kuitenkin liian pieni, kun ei hartiat mahdu liikkumaan ihan niin hyvin kuin haluaisin. No, se onneksi unohtui kun ostin itselleni ne kalliit nahkakengät: seuraavat kolme päivää itkin hiljaa mielessäni että ehkä se pienempi koko olisi sittenkin ollut parempi. Kenkäkiukku onneksi unohtui, kun huomasin että niistä kahdesta neuleesta jotka ostin henkkamaukasta, toinen on paljon pienempi kuin toinen, vaikka ne ovat samaa mallia ja kokoa ainoastaan eri väriä. Olen nyt yrittänyt venyttää ja vanuttaa sitä pienempää neuletta, täysin tuloksetta (vaikka normaalisti kaikki neuleet lötkistyy hetkessä, varsinkin jos ne on taattua laatua tuolta länsinaapurista...) ja nyt harmittaa. En edes malta odottaa mitä mieltä olen niistä 180 euron silmälaseista, jotka menin ostamaan. Että niin tosiaan, kävin viimeviikolla optikolla ja tuomioni oli tuulilasit käyttöön. Oikee merkkipokat ja kaikkee, oli monta makutuomaria ja tykkäsin itsekin tooooosi paljon, mutta silti pelkään että sittenkin vihaan niitä. I toteaisi tähän varmaan jotain nasevaa naisten logiikasta.

Että kun näistä vaatekriiseistä on selvitty, niin ehkä elämä taas voittaa! Juksutin, on se voittanut jo, kun on näin ihana maanantai. Muistelinkin hämärästi että saatan olla maanantai-ihmisiä, sillä maanantai on aina uusi alku. Ja juttu alkaa taas olemaan niin diippiä että tarvin kenttälapion kaivaakseni itseni täältä ylös.

Ne uudet paljon hypetetyt kengät.

Aaaaa syksy.

Aaaaa lisää syksy ja jalat jälleen.

Näin sopivasti päästään vähän surullisempiin aiheisiin. Eli siihen miten mä oon tällä viikolla syönyt. Herkkulakko on pitänyt tietysti, mutta jotenkin äh mulla käy itteäni ja mun päättäväisyyttäni surku kun luen tän viikon ruokapäiväkirjaa. Tulee ihan selkärangaton olo, kun on koko viikon mättäny vaan juustoa ja syöny muutenkin kuin pieni possu, ja vielä keskellä yötä. WTF minä.

7.10-13.10

7.10
12:30 Ruisleipä x3 (mangokastike, avokado, kurkku, korianteri, pippuri), porkkana, tee
16:00 Kauraleipä oivariinilla x2, mangopiltti
19:15 Kauraleipä oivariinilla x2, smoothie
21:30 Pinaatti-juustopastaa, tee

8.10
12:30 Kaurapuuro, omena, tee
16:00 Paahdettuja kasviksia ja siemeniä, 2 viipaletta paprikajuustoa, tee
21:30 Soijawokkia, omena, tee

9.10
13:00 Soijawokkia, omena, tee
17:00 Fetasalaatti
19:00 Tee
21:00 Kauratyyny oivariinilla x2, smoothie, tee
00:00 Jälkiruokakulhollinen kuivattuja omenoita

10.10
13:30 Soijawokkia, kauratyyny oivariinilla
17:30 Sinuhen feta-wrap, tortillasipsejä
21:00 Lämpimät voileivät x4 (tomaattikastike, kesäkurpitsa, juusto, kurpitsansiemen) 1,5 dl perunasalaattia, omena, porkkana, tee
00:00 Mozzarellapanini, tee

11.10
12:30 Kaurapuuro, omena, tee
15:00 Soijarouhe-makaronimössöä, omenasipsejä
22:00 Jyväsämpylä x2 (kurpitsansiemenlevite, kurkku, paprika, kikherne), smoothie
22:30 Tee

12.10
12:30 Kaurapuuro, omena, viinirypäleitä, tee
15:30 Salaatti ja 2 tortillaa (kikherne, kukkakaali, porkkana, paprika, avokado, kurkku, mangokastike)
21:00 Paahdettuja kasviksia, 2 kasvispihviä, siemeniä, avokado, tomaattisalsa, jyväsämpylä kurpitsansiemenlevitteellä
02:00 Mozzarellapanini

13.10
13:00 Puuro, omena, tee
15:00 Puolitoista jyväsämpylää (kurpitsansiemenlevite, kurkku, avokado, paprika)
19:30 Salaatti ja 2 tortillaa (mustapapu, avokado, kukkakaali, kurkku, tomaatti, paprika, mangokastike), smoothie, tee
22:00 Jyväsämpylä kurpitsansiemenlevitteellä, kourallinen taateleita

TIIVISTETTYNÄ:

• Cheese, so much cheese. Enkö mä jo sopinut itseni kanssa että juustoa on okei syödä välillä, eikä kolmena päivänä viikossa! 
• Yösyöpöttely. Ensinnäkin, oon narahtanut taas noihin panineihin, koska mulla on ollut nälkä, koska en oo syönyt kunnolla päivällä, mukamas. Mä en ymmärrä miten mulla voi välillä olla jatkuvasti nälkä, vaikka oon tyyliin mättäny pellillisen uunikasviksia naamaan! Okei, mun pitäis varmaan syödä enemmän papuja ja linssejä, koska ne pitäis ehkä paremmin nälkää. Ehkä.
• Öh, wokkia, tortilloita, leipää ja pari smoothieta. Monipuolisuus taas huipussaan.

Ensi viikolla ei tuu todellakaan lista näyttämään tältä, koska rangaistuksena vegaaniviikko (olen ankara! MUR) ja ihan oikeasti kehitän jotain monipuolisuutta tähän mun ruokavalioon. Eli meen pinterestiin ja teen vaikka kaikki mun ruokalaudan vegaaniset jutut, että pääsen irti näistä mun yhyy ei huvita miettiä mitä teen kokkaan sitä mitä aina ennenkin. 

Mut onneksi toi oli viimeviikolla, koska oon jo päättänyt että nyt on hyvä viikko.

Ehkä maailman helpointa ruokaa - kasviksia, suolaa, pippuria, pirskaus öljyä ja uunihoitoa.

L:n shoppailureissun eväät.

39.

Jeejee, se ois torstai ja mä olen taas ihan kuitti. Tuntuu että viikko on ollut liikunnan lisäksi ihan kauheaa juoksua sinne ja tonne, mutta eipähän oo tullut tylsää ja iltaisin on tiennyt jotain tehneensä. Tänäänkin tuli vietettyä koko päivä L:n henkisenä tukena, kun ostoslistalla oli sohva, pesukone ja muuta tuikitarpeellista uuteen kotiin! Tulipa itsekin tehtyä muutama hankinta.

Viimeviikkoista älä leivo keksejä-neuvoa on noudatettu, ja rangaustuskyykkäyksiltä säästytty! Oikeastaan tää viikko on mennyt ihan mukavasti ja suunnitelmia on noudatettu oikein mukavasti. Ratsastelu on jäänyt vähän vähemmälle tuon toisen hepan sairastumisen takia - vaistomaisesti omistaja on todella varovainen tuon terveenkin nelijalkaisen kanssa, ymmärrettävää sinänsä. Tallilla puuhaaminen on keskittynyt enemmänkin tilojen siivoamiseen ja pidettiinpä kunnon salonkipäiväkin Vennille.

Että eipä tässä ole kyllä liikoja ehtinyt leipäilemään, ja loppuviikkoon säästetty vapaapäivä tuli kyllä tarpeeseen, koska en mä siltä työkkäri- ja optikkorallilta olis edes lenkille enää jaksanut lähteäkään. Sitä paitsi, joskus on ihan terveellistä maata koko ilta sängyllä ja uppoutua FMA brotherhoodin maratoonaamiseen.

Viikko näytti siis tältä:

3.10 Ratsastus
4.10 Ratsastus
5.10 Ratsastus, 3 km juoksulenkki
6.10 1h kävelylenkki
7.10 1h kävelylenkki
8.10 Ratsastus, 3 jm juoksulenkki
9.10 Vapaa

Eli jee, tavoitteet saavutettu ilman minkäänlaista tuskaa, hyvä minä! Vaikka aika säälittävälle tää tuntuu, kun vertaa kuinka paljon kesällä tuli juostua, mutta olen päättänyt aloittaa tän ihan rauhallisesti. Ainakaan noin lyhyillä juoksulenkeillä polvi on toiminut ihan jees, vaikka pimeyden ja mun säikkyyden takia ollaankin toisinaan kirmattu aika haipakkaa. Kävelylenkit I:n seurassa ovat onneksi olleet paljon rentouttavampia, ja I pitkine koipineen antaa mulle haastetta, että näillä tappijaloilla pysyn perässä.

Hyvin fiiliksin siis kohti uutta viikkoa ja sen haasteita!

38. Ihmeen hyvä soijawokki

Yläasteella mä olin oikea pro loihtimaan soijasuikaleista kaikkea jännää - suurimmaksi osaksi kyllä wokkeja, ihan tuhottoman hyviä sellaisia. Sitten wokkivillitys meni ohi ja siinä samassa ilmeisesti unohdin ihan kokonaan miten soijasuikaileista tehdään yhtään mitään hyvää. Sattuneesta syystä nykyään ei tule kokattua soijaa läheskään yhtä usein kun ennen - toisaalta ihan hyvä vaan. Eilen illalla olin talleilun ja lenkkeilyn jälkeen niin väsynyt, että ennen kuin jaksoin edes raahata itseäni suihkuun, oli pakko lemuta sohvalla ja kerätä voimia puoli tuntia. Kun palasin suihkusta, olo oli ihan voimaton ja maha murisi kuin vihainen koira. En ole jaksanut käydä aikoihin kaupassa, joten kaappi on aika tyhjänlainen. Suurin osa kasviksista upposi iltapäivällä paahdettuihin kasviksiin, eikä niistä jäljellä olevista yksinään ateriaa tehtäisi. Päätin siis turvautua soijasuikaleisiin. En ole varma vaikuttiko lopputulokseen väsymykseni vai tunkeutuivatko alienit aivoihini, mutta pitkästä aikaa päätin lähestyä aihetta uudella tavalla. Wokista tuli niin ihmeen hyvää, että tänään oli pakko tehdä uudestaan, ihan vaan varmistaakseni ettei väsymyksellä ollut näppejänsä pelissä makuaistini kanssa.

Oíkeastaa tässä ohjeessa ei ole mitään ihmeellistä, mutta pakko kirjoittaa tämä ylös johonkin, mistä en tätä niin helposti hukkaa. Ihan vaan siltä varalta että reseptimuistini päättää jälleen pyyhkiä itsensä. So simple, so fine.

IHMEEN HYVÄ SOIJAWOKKI
annos yhdelle nälkäiselle

1 dl riisiä (mikä tahansa käy, itse kuitenkin käytin risottoriisiä)
1/3 kasvisliemikuutio

1,5 dl soijasuikaleita
loraus soijakastiketta

1/2 sipuli
2 isoa lehtikaalin lehteä
1 porkkana

Savupaprikajauhetta
Jeeraa (eli juustokuminaa)
Muskottipähkinää
Makeaa chilikastiketta
Riisiviinietikkaa

1. Laita riisit kiehumaan kasvisliemikuutiolla maustettuun veteen.
2. Turvota soijasuikaleet kuumassa vedessä johon on lisätty loraus soijakastiketta.
3. Kuutioi sipuli, leikkaa lehtikaali pieneksi, tee porkkanasta kuorimaveitsellä pitkiä suikaleita.
4. Kuumenna loraus öljyä wokkipannussa. Lisää ensin sipulit ja kuullota niitä hetki. Lisää seuraavaksi lehtikaalisilppu ja paistele niitä sipulien kanssa hetki.
5. Valuta turvonneista soijasuikaleista neste pois ja lisää ne pannulle. Wokkaile kaikessa rauhassa niin kauan kunnes riisi on valmista. 
6. Lisää pannulle porkkanasuikaleet, savupaprikajauhetta, jeera, muskottipähkinä ja makea chilikastike. Jeeran ja muskottipähkinän kanssa kannattaa pitää järki kädessä. koska liika jeera tekee mausta tunkkaisen ja liika muskottipähkinä on aina liikaa. Itse en juurikaan mittaile mausteita, mutta 1 1/2 tl savupaprikajauhetta, 1 tl jeeraa ja 3 hyppysellistä muskottipähkinää voisi olla ok. Makeaa chilikastiketta voi laittaa noin 2-3 rkl. 
7. Kun mausteet ovat sekoittuneet ja porkkanasuikaleet alkavat hieman notkistua, kääntele riisit kasvisten ja soijan sekaan ja kuumenna. Kun koko satsi on kuuma, ota sammuta liesi, lisää loraus riisiviinietikkaa, sekoita hyvin ja kippaa koko komeus lautaselle.

37.

Kuinka ollakaan, että kun pitkin viikkoa on kirjoitellut kaikenlaisia höpöhöpö-päivityksiä niin nyt joudut tuijottamaan ruutua tunnin ennen kuin saat sanaakaan suustasi (muilla aukiolevilla välilehdillä ei toki ole asiaan minkäänlaista vaikutusta...) mutta joo, uusi viikko siis jälleen startannut täälläkin.

Viikko on oikeastaan hurahtanut ohi enkä edes ole varma mitä olen tehnyt. Hyvin todennäköistä etten yhtään mitään järkevää, kun on hirveästi kaikkia hommia rästissä - en kyllä tiedä onko niistäkään kaikki ihan niin järkeviä. Kaikenlaista päänvaivaa on kasaantunut ja aika onkin kulunut niitä märehtiessä. Tuntuu että ihmisillä on niin hirveästi ollut epäonnea, että ihan tässä odottelen että koska tuo taivas putoaa mun niskaan.

Okei, on tapahtunut ihan hyviäkin juttuja. Esimerkiksi torstaina juttelin taas yhen au pair perheen kanssa Skypessä ja jäi kyllä tosi kiva ensivaikutelma niistä. Tuli nähtyä samassa puhelussa koko perhe. Lapsien oli kuulema ollut tarkoitus mennä jo nukkumaaan, mutta eivät olleet malttaneet kun halusivat tulla vilkaisemaan! Joka tapauksessa itselle jäi tosi hyvä fiilis tuosta perheestä ja tässä pitäisi laittaa viestiä sinne suunnalle että koska mahdollisesti Skypeteltäis jos olen vielä yksi heidän ehdokkaistaan. Onpa tässä kolmaskin perhe ottanut yhteyttä ja odottelen tässä että josko vastaavat minun uteluihini vai ovatko jo löytäneet jonkun toisen aupparin. Mutta oon aika helpottunut että tällä saralla on vihdoin alkanut tapahtua jonkinlaista edistystä, kun aluksi tuntui ettei kukaan ole minusta kiinnostunut.

Toisaalta vähän inhottaa, että just nyt kun olen jo oikeasti asennoitunut lähtemään ulkomaille, niin alkaa täälläkin päin olla muutamia hyvänkuuloisia vakituisia työpaikkoja. Toisaalta ehkä mä jäisin vain polkemaan paikoilleni jos nyt päättäisinkin ruveta vaan kahvilantätiksi ja leikkiä että olen ihan onnellinen näin. Joka tapauksessa aion nyt hakea jotain töitä täksi loppuvuodeksi (osa-aikaiseen baarimikkoon ja blokkariin on jo hakemus melkein lähetystä vailla!) koska hitto, jostainhan mun on ne lentoliput joka tapauksessa ostettava ja uus läppärikin pitäis saada, tämä kun on jo pidemmän aikaa osoittanut räjähtämisen merkkejä.

Toisaalta lähteminen surettaa jo nyt, koska alan olla tosi kiintynyt noihin PH:n hevosiin - eteenkin venniin, joka tulee mua jo tarhan portille vastaan korvat hörössä. Mietin jo nyt että miten mulla on sydäntä koskaan jättää tuo herttainen lihapulla tänne. Toinen, vähän ajankohtaisempi ja suurempi huolenaihe on kuitenkin Vindy, jolla saattaa olla kaviokuume. Torstaina ratsastin sekä Vennin että Vindyn kun PH:lla oli kiire taloushommien kanssa. Vindy meni hirveän tahmeasti ja puuskutti niin paljon, että tuntui ihan sille että kaikki ei nyt ole ihan kohdallaan. Illala sitten meni pitkälleen, puuskutus jatkui ja varoo kavioitaan. Kovalla alustalla ei juurikaan pysty kävelemään, pehmeällä ihan ok. Eipä olla ihan varmoja vieläkään mikä sillä on (lannehalvaustakin jo epäiltiin) mutta aika paljon nuo oireet kaviokuumeeseen viittaavat. Eilen onneksi PH sai vihdoinkin kipulääkettä, että jos se menisi paremaan ja alkaisi toipumaan. Ihan toden totta olen täällä kädet ristissä, varsinkin kun PH:n mies oli ihan sitä mieltä että kyllä se sotaratsu jo lihoiksi joutaisi. Ei auta kuin odotella ja toivoa parasta.

Tämän lisäksi M joutui kolariin tuossa pari päivää sitten ja lääkärit epäilivät kaularangan murtumaa - tosiaan vaan epäilivät, kun ei kukaan viikonloppuna osaa noita kuvia tuolla mäellä tulkita. Tänään onneksi sinne pitäisi tulla joku töihin joka niitä kuvia osaa lukea. Eipä ole eka kerta kun ketään ammattitaitoista ei ole paikalla. Minulla oli kerran kaksi viikkoa kipsi kädessä, joka ei ollut edes murtunut. Päättivät laittaa kipsiin varmuuden vuoksi, koska "on se varmaan murtunut kun noin kovasti itkettää", eivätkä muistaneet edes sanoa eteenpäin ettei noita kuvia ole edes kukaan katsonut. Parin viikon päästä sitten vasta alkoi tieto kulkea, ja sain sitten kipsin pois. Sellasta tuo terveydenhoito täälläpäin.

Joo, eli ei varmaan ihmetytä pelkoni että taivaasta putoaa päähäni piano.

Tammat tarhailemassa.

Pikkuprinsessan kanssa aamulenkillä.

Joki ja syksyiset puut! Mun kävelylenkit ja eteenkin ajomatka tallille meinaavat aina muuttua kuvausmaratooneiksi koska syksy!

Tämä viikko on ollut kyllä aika herkkuperseilylle omistettu! Keksejä, kaura-omenapaistosta, pannukakkua... ei ole ainakaan sokerista ollut puutetta.

30.9-6.10

30.6
13:30 Kvinoapataa, puolikas saaristolaissämpylä (oivariini, kurkku), tee
16:45 Smoothie, moniviljaleipä oivariinilla ja kurkulla, tee
20:00 Paahdettuja kasviksia, papuja ja siemeniä, ketsuppia ja tulista hilloketta, tee
22:00 Jälkiruokakulhollinen hedelmä-pähkinäsekoitusta

1.10
12:30 Smoothie, täytetty ruisleipä (kikherne, mangokastike, avokado, kurkku, tomaatti), tee
15:30 Jasmiiniriisiä ja tomaatti-kasvispaistosta
20:30 Tomaatti-kasvispaistosta, kurkkua ja tortillaa, kourallinen kuivattuja hedelmiä, tee

2.10
12:30 Tomaatti-kasvispaistosta, pieni smoothie, tee
16:30 Ohra-kasvispaistosta, 6 keksiä, tee
21:30 Kauraleipä x5 (oivariini, kurkku, tomaatti), 2 keksiä, tee
23:00 Tee

3.10
12:30 Smoothie, kauraleipä x3 (tomaattilevite, kurkku), 3 keksiä, tee
15:30 Quesadilla x2 (mustapapu, korianteri, tomaatti, paprika) 4 keksiä
20:30 Ohra-kasvispaistosta, 4 keksiä, tee

4.10
12:30 Kauraleipä x4 (tomaattilevite, kurkku), smoothie, 2 keksiä, tee
18:30 Iso lautasellinen bataattia, falafelia ja kurpitsansiemeniä, 1 dl soijajogurttia, tee
21:00 Kauraleipä x2 (oivariini, kurkku)

5.10
09:00 Kaurapuuro, soijajogurttia, kuivattuja karpaloita, ree
12:30 Kvinoapataa, kaura-omenapaistosta
16:45 Kauraleipä x2 (oivariini, kurkku, paprika), kaura-omenapaistosta ja soijajogurttia
21:30 Täytetty ruisleipä (tomaattilevite, ruskeat pavut, korianteri, avokado, paprika) smoothie, tee
23:00 Tee

6.10
13:00 Tee
15:30 Papuriisimössöä, kuivattuja omenoita, tee
19:30 Papuriisimössöä, omenajälkkäri (omenanpaloja, soijajogurttia ja kaurahiutaleita), tee
21:00 Tee
23:30 4 palaa pannukakkua ja mansikkahilloa, tee

Eli käytännössä, mä sitten vetelin pellillisen keksejä parissa päivässä. Okei ne oli itsetehtyjä keksejä ja niissä oli karpaloja, joten ne on melkein terveellisiä, eiks niin! Juuei. Lisäksi kaura-omenapaistosta missä ei suinkaan ole järkälemäistä määrää sokeria ja rasvaa, ei suinkaan. Ja sunnuntaina, E:n ihanaa pannukakkua. Positiivista tässä on se, että koska oltiin E:n luona ja myös M oli syömässä, niin sen sijaan että olisin käärinyt koko pannukakun rullaksi ja hotkaissut sen, söin vaan neljä isoa palaa. Ei kuulosta kyllä kovin lohduttavalta. Muutenhan viikko on mennyt melkein hyvin, jos ei lasketa noita paria minäpäs syön puolikkaan leipäpussin kerralla-hairahduksia.

Nyt päätinkin tästä herkkuperseilystä suivaantuneena että ryhdynpä villiksi ja rupean kahden viikon herkkulakkoon! Herkuiksi lasken kaiken, mihin joudun erikseen lisäämään sokeria. Eli siis taatelit tai kuivahedelmät jotka oikeastaan pitävät mulla sitä karkin asemaa, eivät ole herkkuja. Eivätkä siis myöskään smoothiet. Tai soijajogurtti johon sekoitan marjoja tai hedelmiä. Ehdoton nou kaikille pullille, pannareille, letuille, kakuille ja mitä näitä nyt on. En kyllä usko että tämä tulee olemaan kovin vaikeaa, sillä mun on ihan helppo pitää näppini erossa vaikka kekseistä, kunhan vaan en ota edes sitä ensimmäistä. Eli siis projektini täydellisten keksien resepti siirtyy nyt hieman eteenpäin tässä aikajatkumossa.

The green sandwitch! NAM.

Heitä kaikki mitä kaapista löytyy pannulle...

... ja siitä tulee oikein kiva riisipapumössö. Huomaa myös poliisimestari.

Mittojen kääntelyä + mun ihastuttava käsialani. Huomaa etten kirjoita käsin kuin kauppalappuja.

Ei ne kovin paljoa subway-keksejä muistuttanut :(

36.

Voi videopeli mikä lauantai. En oo meinaan ennen tätä juuri ehtinyt istahtamaan.

Meilläpä oli sokkelitalkoot heti aamusta, ja koska isin harrastuksista riittää aina tekemistä kaikille muillekin, oli minunkin siis oltava paikalla. Onnistuin kyllä laistamaan betonimyllyn äärestä lupauduttuani toimimaan muonittajana, ja hyvä muonittaja olinkin! Ei ihan hirveen monissa talkoissa syödä savulohta, kanttarellikastiketta ja lohkoperunoita. Kaura-omenapaistoksesta ja vaniljajädestä nyt puhumattakaan. 

Heti keittiön kahleista vapauduttuani lähdin voivottelemaan kauppohin, jotta löytäisin edes jonkun takin tälle välikaudelle. Hirveän äherryksen ja vittuuntumisen jälkeen löysin sitten kutakuinkin sellaisen takin millaista olin jahdannutkin, mukaan tarttui myös pari perusneuletta, mutta unohdin ostaa lapaset ja sen lisäksi menetin sydämeni mustille nahkakengille, joilla olikin hintaa sitten ihanat 120e. Eivätkä ne olleet edes kovin lämpimät, mutta silti mun on pakko kehittää joku sotasuunnitelma, koska mun on pakko saada sut.

Mutta jos viimeinkin aloittaisin siitä aiheesta josta minun oli alun perinkin tarkoitus tulla kirjoittamaan. Kun pelkää pimeää, on pimeässä ihan kätevä käydä juoksulenkillä. Kas näin:

1. Laitat vain isin työmaaheijastinliivin niskaan muttet ota otsalamppua mukaan (muut näkevät sinut, mutta sinä et muita)
2. Popit jumputtamaan niin kovalle ettet kuule edes omia ajatuksiasi (etkä ainakaan niitä mielikuvitusaskeleita, joiden kuvittelet seuraavan sinua aina kun biisi vaihtuu ja soitin on puoli sekuntia hiljaa) 
3. Tuijotat tähtitaivasta (ettet vaan katsoisi ympärillesi ja näkisi ties mitä mörköjä)
4. Juokset paniikissa niin kovaa että et muista koska treeni olisi viimeksi ollut niin tehokas 
5. Saa sydänkohtaus kun joku ihan oikeasti tulee sinua tuolla pimeässä vastaan (ja juokse kovempaa!)

Vähän niinkuin silloin kun olin melko varma että näin karhun. Paitsi silloin pelotti vielä enemmän.

PS. Eiköhän se uusi takki olekin kangastakki, ja eiköhän tuolla alkanut justiinsa satamaan vettä. Kuinka ihastuttavaa.

PPS. Inhottavaa, jo kolmas postaus peräjälkeen ilman kuvia. Ihme extempore-viikko. 

35.

Muistan kuinka tuossa jokin aika sitten uhosin alkavani pitämään oikeasti liikuntapäiväkirjaa, ja pari postausta sitten teinkin oikein sen liikuntasuunnitelman. Nyt on ehkä aika päivitellä mihin olen näillä eväillä suksinut. 

Viime torstaista käyntiin lähtenyt päiväkirja näyttääpi seuraavalta:

26.9 Ratsastus, 3 km juoksulenkki

27.9 Vapaa

28.9 Ratsastus, 3 km juoksulenkki

29.9 Ratsastus

30.9 2h kävelylenkki

1.10 Ratsastus

2.10 Kyykkyjä

Eli no, ei paha mutta voisi olla parempikin. Lyhyesti kerrattununa mun viikkotavoitteeni ovat siis vähintään kahtena päivänä hikiliikuntaa (joka tällä viikolla toteutui juoksun merkeissä), vähintään kahtena päivänä jotain kestävyyttä (ei toteutunut, ainoastaan yksi pitkä kävely), yksi vapaa ja muina päivinä kevyttä liikuntaa. 

Alkuviikko menikin aika lupaavasti, sillä kerkesin torstaina ja lauantaina tallilta niin ajoissa takaisin, että ihan oikeasti ehdin käymään juoksemassa. Olen vieläkin aika pelokas näiden polvien suhteen enkä siksi ainakaan vielä uskaltaisikaan käydä juoksemassa kuin tuon pari kertaa viikossa, ettei vaan hajoa taas tottumattomuuttaan. Nuo 3 km juoksut menivät ihan kohtuullisen kivuttomasti, silleen ettei oikeastaan edes tarvinnut ajatella tuota polvea. Tallilla olen käynyt ahkeraan ja vaikka se ei juurikaan kunnon liikuntaa ole, niin ainakin se tekee hermoille hyvää - vaikka tiistaina uskaltauduinkin Vindyn selkään, ja ihan rehellisesti voin sanoa että kemiat eivät oikein kohdanneet. Eilen mun taas oli tarkoitus mennä pitkälle kävelylle, mutta keksien leipominen vei kaiken huomioni ja illalla menin L:n kampaamoon (nyt on niin ihana tukka taas ♥) ja sieltä takaisin tullessa kello näyttikin jo melkein kymmentä. Hätäpäissäni sitten kidutin itseäni kyykkäämällä, koska henkilökohtaisesti inhoan kyykkyjä ja muutenkin. En mä niitäkään tehnyt kuin pari sarjaa, mutta se oli niin hirveää että opin läksyni: älä leivo pipareita vaan mene lenkille. 

Nyt tuolla onkin  niin loistava ilma, että voisinkin potkia I:tä vähän persuksille ja suostutella kanssani käppäilemään lehtisateeseen! Tosin ilma on myös niin kaunis, että voisin asettua vain sängylle lehtiöni kanssa ja aloittaa Nano13-juoneni suunnittelun ihan virallisesti. Muhun on nyt purrut niin kamala nanokärpänen, kun foorumit ja nanon sivut alkavat pikkuhiljaa täyttyä nanoilijoista! 

34.

Eilen iltapäivällä, I linkkasi mulle Cookie Clickerin ja siitä tämä helvetin hullutus alkoi. En muista koska olisin viimeksi ollut näin koukussa mihinkään peliin. Järkeilen että tämän koukuttavuutta lisää myös se, ettei minun tarvitse keksittyä siihen kaiken aikaa, vaan se ihan nätisti tuottaa mulle keksejä tuolla taustallakin - kultakeksit menee vaan ohi, hemmetti.

Koko eilisen illan ja iltapäivän tuota peliä enemmän ja vähemmän tuijottaneena mun alkoi tehdä mieli keksejä niin paljon ettei ollut kaukana etten olisi alkanut niitä keskellä yötä leipomaan. Normaalisti en ole mikään keksimaanikko, rakastan kyllä dominoita ja Kantolan kanelikierteet ovat ihania mustaan kahviin dipattuina ja subwayssa tulee joskus nauttineeksi keksin. Mulle iski sellainen kunnon subway-keksi himo, joten koko yön etsin kivaa keksireseptiä. Harmi vaan, etten tajunnut samantien googlettaa subway cookies recipeä. Tänään iltapäivällä siis tein keksejä suhteellisen yksinkertaisella ohjeella (koska rehellisesti sanottuna olen sitä mieltä että lähes kaikki hirveän monimutkaiset ohjeet ovat lähinnä huijausta) mutta eihän niistä mitään subwayn meheviä keksilöisiä tullut. Ihan pipariksi meni, hah, eivät nuokaan pahoja ole, mutta murumaisia ja sitä mä en ajanut takaa. Ei sillä, kyllä niitäkin kuusi nautti ihan mielellään, mutta tämä sota ei ole vielä ohi.

En ole koskaan ollut kaksinen keksien leipoja, ja nyt olen ottanut pyhäksi tehtäväkseni oppia edes yhden loistavan keksireseptin. Sillä välin näpytän keksipeliä - äläkää ikinä aloittako, sillä joudutte myymään sielunne sille. Tai aloittakaa vaan, niin en ole tässä kusessa yksin.

33. Tomaattinen kasvispaistos

...siis maailman paras, ihanin ja helpoin tomaattinen kasvispaistos.

Tämän ruoan tarina on kutakuinkin seuraava: olin aivan ihastuksissani Disneyn Ratatouille-elokuvan ratatouillesta, ja minun oli tietysti aivan pakko tehdä sellaista myös. Niinpä käänsin netin ympäri ja etsin mielestäni lupaavimman ohjeen, ja tein aivan kuten käskettiin: näin hirveän vaivan punnitessani kaiken tarkasti, jotta lopputulos olisi mahdollisimman täydellinen. Mutta kun tämä taivaalliselta näyttävä herkku tuli uunista, ei sen maku miellyttänyt minua ollenkaan. Olin itseasiassa aika kiukkuinen kaiken sen hössötyksen jälkeen, ja mieleni olisi tehnyt paiskata koko vuoka vastapäiseen seinään. Kasasin kuitenkin itseni ja päätin lisätä vuokaan tomaattikastiketta ja jättää sen muhimaan uuniin toivoen parasta ja peläten pahinta. Ja kuinka ollakaan, siitähän tuli niin ihastuttavaa, että söin yli puolet vuoasta iltapalaksi. Sama homma taisi käydä myös tänään... 

Tästä omasta ohjeestani tykkään paljon enemmän: ei se oo niin justiinsa ja priimaa tulee silti. Jos osaa pitää veistä kädessä tai vaihtoehtoisesti omistaa mandoliinin (ja osaa olla katkomatta sillä omia sormiaan... toisin kuin Tiina ensimmäisessä työssäoppimispaikassaan veti kurkkuviipaleiden sekaan myös vähän sormenpäitä) niin tämä on ihan pala kakkua. Vähäisestä työmäärästään huolimatta tämä vie jonkin aikaa, koska hitaasti matalalla lämmöllä valmistettavat ruoat ovat parasta.

TOMAATTINEN KASVISPAISTOS

1 keskikokoinen munakoiso

1 keskikokoinen kesäkurpitsa

5-6 kypsää keskikokoista tomaattia

2 keksikokoista sipulia

mustapippuria

suolaa

rosmariinia

basilikaa

timjamia

sokeria
öljyä

500 g tomaattimurskaa

1 dl kookosmaitoa

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 tl Tannisen Chilisen lempeää kastiketta

1/2 kasvisliemikuutio

sokeria

• Viipaloi munakoiso ohuiksi viipaleiksi. Niiden ei tarvitse olla paperinohuita, mutta niin ohuita kuin tuskatta saat leikattua. Levitä viipaleet leivinpaperille ja sirottele päälle suolaa. Jätä munakoisot itkemään.
• Viipaloi loput kasvikset yhtä ohuiksi viipaleiksi kuin munakoisot. Tomaatteihin kannattaa käyttää sahateräistä veistä. 

Munakoisot itkemässä

• Kuivaa munakoisot käsipaperilla.
• Asettele kasvikset limittäin vuokaan. Suosittelen kasaamaan ensin käteesi tornin jokaista ainesta ja asettamaan sen vuokaan, sen sijaan että laittaisit jokaisen viipaleen yksitellen.
• Ripottele kasvisten päälle yrttejä, suolaa ja sokeria, rouhi myllystä mustapippuria ja pirskottele hieman öljyä. Kasvikset eivät saa uida öljyssä. Öjyksi sopii hyvin oliiviöljy, mutta jos se on päässyt loppumaan, niin muutkin kelpaavat mainiosti.

Vuoka valmiina uuniin

So beautiful! Mutta ei vielä valmis.

• Paista kasviksia 180 C noin 50 minuuttia. Sillä aikaa sekoita tomaattikastikkeen ainesosat keskenään ja kiehauta. Kiehauttaminen ei ole pakollista, mutta omasta mielestäni maut tasoittuvat näin paremmin. Chilikastikkeen tilalle voit laittaa omaa suosikkiasi tai jättää kokonaan pois, jos et pidä ollekaan tulisesta. Omasta mielestäni chili antaa lopputulokseen hieman ryhtiä, mutta makuja on monia. Myöskin jos kammoaa kookosta, voi kookosmaidon korvata vaikka kaurakermalla - kookos tosin ei jää tähän vallitsevaksi mauksi, ja omasta mielestäni se taittaa tomaattia oikein ihanasti.
• Ota kasvikset uunista ja kaada tomaattikastike niiden päälle. Paista vielä noin 45 minuuttia.

Suoraan uunista ♥

Riisin kanssa tarjottuna.

Ja siis tämä on ihan maailman parasta pelkältään tai lähes minkä tahansa lisukkeen kanssa - lämpimänä tai kylmänä, eteenkin kylmänä, eteenkin seuraavana päivänä. Jos sitä sinne asti säästyy.