Friday, so we meet again.
Joo, fiilikset on vähän viimeviikosta parantuneet - ehkä siksikin etten ole ollut ihan yhtä tiukka itseäni kohtaan ja olen kerrankin käyttäytynyt aikuismaisesti ja selvitellyt asioitani järkevästi kuten ihmisen kuuluu. Eilen esimerkiksi riitelin ensimmäisen riitani puhelimessa, joka päättyi sopuun vielä saman puhelun aikana, vielä sellaisen ihmisen kanssa josta mä en aikaisempien kokemuksieni perusteella elätellyt kovin suuria luuloja edes sen suhteen, että hän olisi halukas keskustelemaan asiasta puhelimessa. Edistystä on siis varmasti tapahtumassa molemmissa osapuolissa!
Mutta, tällä viikolla mulla olisi oikeastaan ollut paljon kaikelaista asiaa, joista en kuitenkaan ole saanut aikaiseksi kirjoitettua. Tavallaan haluaisin tehdä näistä asioista useamman postauksen, mutta koska olen laiska enkä muutenkaan jaksaisi kirjoittaa samana päivänä montaa merkintää, päätin sitten että ymppään kaiken tähän samaan. Kaikki jutut eivät ehkä ole niin tärkeitä tai muutenkaan polttavia puheenaiheita, mutta mun tekee silti mieli kirjoittaa niistä. Koetan edes tällä kertaa edes jaksoittaa nämä asiat järkevästi (kuten on varmasti huomattu, kirjoitusjärjestyksessäni ei toisinaan ole juuri päätä eikä häntää) että edes joku saattaisi saada jutuistani jotain tolkkua.
SYKSY! JA VAATTEET
Viimeksi avauduin siitä, miten kesä vituttaa, ja kuin taikaiskusta, syksy tuli. Täällä on nyt monta päivää ollut keskilämpötila alle kahdenkymmenen, vettä on satanut yllin kyllin, viikonloppuna ja alkuviikosta oli hirveän hienoja ukkosia. Muut valittavat siitä kun sataa, mutta mä hypin tasajalkaa ilosta. Ilma raikastuu ja on paljon helpompi hengittää. Tennarit tietty kastuu, mutta siihen on ratkaisuna korkonilkkurit joihin vesi ei uiskentele läheskään yhtä helposti ja muutenkin, syyspukeutuminen!
Eilen kävin pikaisesti kiertelemässä kauppoja ja vaikka vielä ei mitään tarttunutkaan matkaan, olen aika positiivisin mielin ja uskon että pian kaupat alkavat olla täynnä ihania vaatteita. Pinterestissä mun dress me up-lautani on kasvanut aivan räjähdysmäisesti kaikista inspiroivista syysasuista. Mulla on edelleenkin suuri kriisi mun vaatekaappini kanssa, ja mulla on ehkä kolme eri asukokonaisuutta joissa pystyn menemään ulos ilman että tunnen itseni ryysyläiseksi. Toinen kriisi on mun pankkitilini kanssa, jolla kyllä olisi rahaa jolla hankkia lisää päällepantavaa, mutta pelkään että sen jälkeen olen ihan puilla paljailla. Joka tapauksessa mun on päästävä pian shoppailemaan ja ehkä joku sisäinen lifestylemuotibloggaajani haluaisi esitellä vähän mun omaa tyyliäni, joka on ofc, kaikista ihanin. Saan melko usein kehuja pukeutumisestani, vaikka en mikään muoti-ikoni olekaan. Mutta rakastan vaatteita joita käytän, ja se on mulle pääasia. Mulla ei ole aikomustakaan alkaa tasapainoilemaan muuttuvan muodin aallonharjalla - oon se mikä oon, ja jos ei kelpaa voit pitää tunkkis.
TYÖKUVIOT?
... ja niiden olemattomuus. Tuntuu että olen lähettänyt ainakin tsiljoona hakemusta, mutta aika harvoista on tullut yhtään mitään vastauksia. Tänäänkin aloitin aamun kirjoittelemalla kaksi hakemusta, toisen keittiöapulaisen paikkaan ja toisen sandwitch artistiin Subwayhin. Eilen illalla tuli haettua Hesburgeriin - pelkkä maininta hampparipaikasta saa mut voimaan pahoin, mutta oli pakko koska työkkäri. En halua kuulostaa nirsolta enkä siltä että väheksyisin yhtäkään mäkkärin, hesburgerin tai muunkaan roskaruokafirman (anteeksi tämä ilmaus) työntekijää, mutta mä itse koen rasvakeittimen kanssa todella vaikeaksi, sillä se pelkkä haju saa minut voimaan pahoin, lisäksi koko homma taistelee niin pahasti mun omia arvojani vastaan, että sairastun myös henkisesti. Mutta tsemppiä teille kaikille jotka olette hampparipaikoissa töissä, teette hyvää työtä sillä jotkut ihmiset ihan oikeasti rakastavat sitä ruokaa, mutta minä en.
Keittiökuvioiden lisäksi olen hakenut useisiin kauppoihin, kuten Lidliin, Giganttiin ja Top-Sportiin. Kahdesta ensimmäisestä tuli paluusähköposti, että ottavat yhteyttä jos pääsen haastatteluihin asti. Olen kyllä työskennellyt asiakaspalvelussa ennenkin, ja olen tuonut sen hyvin selväksi hakemuksissa, mutta ilmeisesti kokin ammattitutkinto ei vaan näytä kovin hyvälle jos kaupan alalle yrittää hakeutua.
Ai miksen mene vaan vuokrafirman kautta töihin? Taas kuulostaan nirppanokalta, mutta se vaan ahdistaa. Ei mua haittaisi olla vuokrafirman kautta töissä, jos saisin olla vaikka kuukaudenkin samassa paikassa vaikka tuuraamassa jonkun sairaslomia tai jotain. Mutta mä en halua olla sellainen heittopussi, jolla on yhtenä päivänä töitä tuolla, toisena täällä. Olen melko huono tutustumaan ihmisiin ja minulta vie jonkin aikaa tottua uuteen työympäristöön, mutta jos olet vain päivän jossakin töissä, miten siinä edes ehdit oppia kunnolla työtehtäviäsi? Tuntisin varmasti itseni aivan hyödyttömäksi. Eikä mua liiemmin houkuta sekään, että koskaan et voi tietää milloin sulla on töitä. Vaikka no, eihän vuokrafirman keikkoja ole pakko ottaa vastaan, mutta se siinä on ideana, että sut voidaan hälyyttää paikalle vaikka parin tunnin varoitusajalla.
Eli tosiaan, vaikka ihan oikeasti olen yrittänyt hakea töitä, ei niitä tunnu olevan mulle ainakaan tässä kaupungissa. Olen toisinaan kiusannut itseäni kurkistelemalla mitä muissa kaupungeissa olisi tarjolla, mutta jos rehellisiä ollaan, ei siitä tule kuin paha mieli. Tiedän ettei mulla ole varaa muuttaa, kun olen karenssissa ja kaikkea, eikä muuttaminen ole halpaa vaikka saisinkin sen työpaikan ennen kuin uuden asunnon. Takuuvuokra pitää maksaa, mistä mulla on muka varaa vakuutuksiin, saati kaikkiin elämän pieniin hankintoihin, ihan nyt vaikka alkaen haarukoista, paistinpannusta ja vessapaperista? Eikä vanhemmillakaan ole niin paljoa rahaa, että he voisivat tuosta noin vain lainata.
Mulle on tarjoutunut nyt mahdollisuus, joka on oikeasti olemassa kaikille, mutta mitä en vaan ole osannut ajatella. Ystäväni Iida (check her
blog now!) väläytteli sellaista, että mitä jos minäkin lähtisin au pairiksi? Hän tietäisi yhden perheen, jossa olisi mukavat lapset, suomalainen äiti ja että mä varmasti sopisin sinne. Kesäkuussa mä olin vierailemassa Iidan ja hänen hostmominsa luona, ja englanti vaikutti ihan kivalle paikalle. Jos mä lähtisin sinne, saisin itseeni, suomeen ja kaikkiin asioihin vähän etäisyyttä ja saattaisin taas löytää jonkun järkevän suunnan elämääni. Sitäpaitsi, mä rakastan matkustelua ja tälläset au pair jutut on sellaisia joita tehdään nuorena, eikä enää kolmikymppisinä! Mutta toisaalta mietin, onko järkevää lähteä mihinkään, kun mulla on tosiaan asiat täällä Suomessakin vähän rempallaan. Jos mä nyt lähden, onko mulla täällä enää mitään kun mä palaan takaisin? Olen kyllä nähnyt kuinka monet tutut ovat olleet vaihto-oppilainakin kokonaisen vuoden, ja ovat silti sopeutuneet ihan hienosti takaisin, vanhat ystävät ovat olleet järjestämässä tervetuloa takaisin-juhlia ja kaikkea kivaa. Mutta en tiedä, mä en ole enää lapsi mutten aikuinenkaan, en kuulu oikein mihinkään, ja sillä aikaa kun olisin poissa, muutkin ihmiset elävät elämäänsä ja muuttuvat. Kasvavat aikuisiksi, muuttavat yhteen, tai toiseen kaupunkiin, hankkivat lapsia, ostavat omakotitalon ja koiran. Kun mä palaisin takaisin, olisin vieläkin se sama työtön pikku luuseri, jolla ei ole omaa asuntoa, eikä mitään muutakaan.
 |
| Noudatan puuroissa ja leivissä samaa politiikkaa: ihan sikana kaikkia hyviä täytteitä! |
 |
| Näistä kurpitsoista piti tulla isin juhliin kurpitsajuustokakku, mutta olivatkin raakoja perkeleet :( taustalla olevat avomaankurkut eivät liity tapaukseen. |
 |
| Keskiviikkona tutustuin kummilapseeni, ihanaan pikkukissaan nimeltä Minni! How cute is she! |
KUINKA IHMISIÄ KÄSITELLÄÄN
Joku muukin on varmasti joskus kokenut sen tunteen, kun kaikki vaan menee liian nopeasti, etkä ole oikein varma mistään. Muilla ihmisillä on jotain kummallisia oletuksia sun suhteistasi ja ylipäätään sun tunteistasi, vaikka sä et itse edes tiedä mitä tunnet, tai mitä sä haluat. Joskus tekisi vaan mieli vuokrata slapstick-leffa ja nauraa hyvän kaverin kanssa päättömästi, unohtaa kaikki. Mutta mitä pitäisi tehdä silloin kun kaikki naispuoliset ystävät elävät onnellisesti parisuhteessa, ja kaikki miespuoliset ystävät heti kuvittelevat jotain, jos vain kaipaisin olkapäätä johon nojata. Kaikki te, jotka sanotte että men are less drama, kehtaisin väittää toisin viimeaikaisten kokemuksieni perusteella.
Olen päättänyt ottaa sellaisen linjan, että en päätä mitään ja annan asioiden mennä miten ovat mennäkseen. En tee mistään enää mitään numeroa, ja toivon että muutikin ymmärtävät tehdä samoin. Onko väärin pyytää ystävyyttä, naurua, seuraa ja hulvattomia hetkiä ilman mitään velvoitteita? Kaikki tytöt ja pojat, jotka voisivat lähteä leffaan tai lenkille ihan vaan kavereina, ottakaa yhteyttä...
LIIKUNTA, SEN VÄHYYS, JA PÄIVÄKIRJA
Tässä postauksessa en ajatellut puhua sen suuremmin liikunnasta, koska siitä ei ole kamalasti puhuttavaa. Olen lähinnä käpötellyt pitkin viikkoa säästääkseni tuota polvea, joka ei vaan meinaa kestää juoksemista sitten millään. Myöskin rappusten alas käveleminen sattuu - mikä piru tuota oikein vaivaa?
En muista olenko täällä blogin puolella puhunut siitä, mutta haaveissa minulla on ollut jo monta vuotta, että juoksisin puolimaratoonin. Olin jo ehtinyt kaavailemaan tapahtuma-ajankohtaa ensikevääksi, mutta jos en pian saa tätä polvea kuntoon, niin saa nähdä kuinka käy harjoittelun. Tällä hetkellä ruokin polvea ainoastaan kävelyllä, sillä siitä se ei tunnu olevan moksiskaan. Ainoa ongelma on, että pitkät lenkit ovat niin pirun tylsiä yksin kävellen, ja kävelyseuran saaminen on aina vaativa prosessi. I on myöntynyt lenkkiseuraksi - silloin kuin jaksaa. Kyllä me viime sunnuntaina käytiin yli tunnin superreippaalla kävelyllä, josta jäi tosi hyvät fiilikset. Eilen sain melkein I:n houkuteltua jälleen kävelylle, kunnes miekkonen muisti että oli luvannut mennä pitämään seuraa toiselle kaverilleen, joka oli porukoidensa talonvahtina. En sitten jaksanut mennä edes yksin lyhyemmälle lenkille, vaan mätänin koko illan sisällä.
No, oli liikunnan määrä mikä hyvänsä, olen nyt päättänyt alkaa pitämään liikuntapäiväkirjaa, jonka julkaisupäiväksi olen kaavaillut joko maanantaita tai tiistaita, joka selviää sitten ensiviikolla, kun ekan kerran alan voivottelemaan ihan erikseen siitä, miten vähän on taas tullut liikuttua ja... no ei vaineskaan, tuon liikuntapäiväkirjan päätin nyt lisätä elämääni, jotta ensinnäkin muistaisin koska olen tehnyt ja mitä, ja pystyisin ehkä monipuolistamaan laiskaa liikkumistani. Lisäksi tuon liikuntapäiväkirjan kanssa olisi hauska ottaa vastaan kaikenlaisia haasteita, joista olen tässä viimeaikoina lähes innostunut? How about 30 day squat challenge, ainakin jalat olis kipeät! Se on ehkä edessä, sillä internet ja eteenkin pinterest on täynnä niin herkullisia haasteita, että niitä ahmimalla saattaisin saada itseeni jotain vipinää.
POTKUA HAASTEISTA: VEGAANIVIIKKO
Kuten äsken jo mainitsin, olen nyt aika intoutunut kaikenlaisista haasteista. Eilen bongasin facebookista
Porkkanapalveluiden viikon vegaanihaasteen josta innostuin ihan kympillä. Ilmainen purjehdus on ihan kiva porkkana, mutta ei oikeastaan kiinnosta minua, koska en asu Helsingissä ja muutenkin, mitä mä yksin jossain purjehduksella? Kyseinen haaste kuitenkin ispiroi minua itseäni ja täten haastan itseni syömään vegaanisesti kokonaisen viikon. Se nyt ei tule olemaan kovin hankalaa, mutta tietysti jotain hankaluuksia tulee olemaan, juustoon kun olen kovasti addiktoitunut. Kermat ja jogurtit saa helposti vegaanisina tuolta lähikaupastakin, mutta ei täältä mitään soijajuustoa saa. Se jää nähtäväksi mitä kaikkea hauskaa keksin. En tosin usko sen olevan vaikeaa, sillä ainakin
Chocochilissä käyn usein kuolaamassa kaikkia ihania vegaanijuttuja, pinterestistä puhumattakaan. Lisäksi suurin osa niistäkin ruokalajeista mitä tavallisesti syön, ovat ihan käden käänteessä veganisoitavia.
Tänään siis tosiaan aloitin tuon haasteen, joten tulevalla viikolla tänne saattaa lehahtaa loistavia vegaanireseptejä (tai sitten ei) mutta ainakin ruokapäiväkirjassa muutos tulee näkymään! Ja ainakin tämä päivä alkoi hyvin, sillä vaikka laiskuuttanu skippasin aamupalan, niin lounaalla tapahtui jotain aivan käsittämätöntä: kohtasin uuden rakkauteni, joka on oikeastaan ollut silmieni alla jo hyvän aikaa, en vaan ollut uskaltanut tarttua siihen. Kookosmaidon ja minun tiet kohtasivat tänään. En ole koskaan ennen käyttänyt kookosmaitoa kotona, mutta johonkin olin sitä ilmeisesti suunnitellut laittavani, sillä löysin yhden tölkin sitä tuolta laatikosta. Tein siis lehtikaali-tomaattipataa, ja mietin kuumeisesti kuinka saisin siihen lisää makua - kunnes muistin tuon kookosmaitotölkin ja päätin kokeilla ja rakastua. Onneksi tein niin ison annoksen, että illemmaksikin riittää tuota taivaallista herkkua. Olen kyllä koulussa kokkaillut joitakin kookosmaitojuttuja, mutta se ei ole koskaan ennen säväyttänyt mua näin. Eli jos viikko jatkuu näin hyvin, niin ainakin mulla tulee olemaan postailtavaa herkullisisesta ruoasta! NAM!
 |
| Random syysfiilistelykuva I:n autosta - oltiin kerran ajelemassa! |
 |
| Miniluumutomaatteja, basilikaa, mustapippuria ja kritallisuolaa |
 |
| Samat tomaatit paahtamisen jälkeen. NAM! |
9.8-15.8
9.8
11:00 Kauraleipä, tuorejuustoa, majoneesia ja kasviksia x2
15:45 Jasmiiniriisiä, avokadoa, kidneypapuja
20:30 Chia-kiivi-avokado-ananas-mansikka smoothie, myslipatukka
22:30 Tee
00:30 Myslipatukka x2
10.8
11:00 Kaurapuuro, kiivi, kuivattuja karpaloita, tee
14:00 Wokkia (kvinoa, soijasuikale, porkkana, kesäkurpitsa, sipuli, mustapekka), karjalanpiirakka
17:30 Nektariini x2, hapankorppu ja mustaperkka x7, pala kurkkua
20:00 Ruisleipä oivariinilla ja kipparilla
21:00 -> Karpalolonkero x4, coca-cola, mozzarellapaniini
11.8
11:30 Kaurapuuro, kiivi, pähkinöitä, nektariini, kuivattuja karpaloita, tee
15:00 Kasvispasta
20:00 Maitokahvi, kolme siirappipiparia, ruisleipä keijulla ja juustolla x2
12.8
12:00 Paahtoleipä kurkkusalaatilla ja juustolla x3, maitokahvi, appelsiinimehu
15:30 Wokkia (bataatti, kukkakaali, sipuli, kesäkurpitsa, kikherne)
20:00 Wokin jämät, mansikka-chia-nektariini-soijajogurtti smoothie
02:00 Paahtoleipää oivariinilla, juustolla ja kurkulla x4
13.8
11:30 Parilaleipä (pinaatti, avokado, kippari, tomaatti, chilikastike, oivariini) x2, nektariini
14:30 Karjalanpiirakka ja kippari
16:45 Kukkakaali-perunamuusia, kaksi seitanpihviä, kermaista bbq-kastiketta
19:00 Nektariini ja luumu
20:30 Täytetty paahtoleipä (salaatinkastike, korianteri, kurkku, paprika, seitanpihvi, kippari) x2, mukillinen mansikkajogurttia
02:00 Kiivi, hapankorppu ja oivariini x8
14.8
09:30 Kaurapuuro, kiivi, kuivattu karpalo
14:30 Iso lautasellinen pinaatti-pesto-juustopastaa
18:00 Täytetty moniviljaleipä (porkkana, yrittilevite, seitanpihvi, korianteri, kurkku)
23:00 Pannukakkupala ja raparperihillo x3, ruisleipä, margariini, juusto ja kurkku x2
15.8
10:30 Pannukakkupala x2, paahtoleipä yrttilevitteellä ja juustolla x2
15:00 Tomaatti-seitanpastaa
17:00 -> Pala lakkajuustokakkua, paljon ruispalttoonnappeja erilaisilla täytteillä (vuohenjuusto&tomaatti, feta&tzaziki, yrttilevite)
Elikkä, tällä viikolla on ollut ihan hyviä päiviä ja paljon ihan hyviä ruokia, muutama ylilyönti ja muutama muuten vaan hassu päivä, esimerkkeinä tuo keskiviikko ja torstai. Keskiviikkona olin koko päivän kissavahtina, illalla valmistelin iskän juhlia ja menin myöhäiselle lohdutuspannarille E:n luokse, joka tekee maailman parasta pannukakkua, yhdistettynä mun raparperihilloon. Seuraava päivä meni lähes kokonaan juhlia järkkäillessä, joten syömiset meni aika hassusti myös sen takia. Illalla söin lähinnä kaikkea sitä mitä juhlista oli jäänyt jäljelle, elikkä noita alkupaloja. Itse toimin juhlien kokkina, mutta koska sekasyöjille kokkasin, ei juhlissa ollut kovin paljoa sellaista, mitä meiksi olisi pystynyt syömään. Olen hetkeksi saanut myös tarpeekseni kaikesta savustamisesta, sillä sen verran paljon tuli tuossa meidän uudessa sähkösavustimessa sitä kärytettyä. Tota voisi kyllä joskus käyttää johonkin kasvisruokiinkin, ainakin punajuuri on aivan taivallista savustettuna!
Mitäs muuta? Lauantaina oli J&J kombon tuparit, joten siellä tuli juotua muutama. Parina päivänä en muistanut päivällä syödä tarpeeksi, joten yöllä tuli naposteltua, mutta jostain syystä en edes jaksa olla siitä itselleni vihainen. Viikko on kaikkien välienselvimisten ja muidenkin uusien tapahtumien takia ollut henkisesti aika raskas, joten en jaksa sättiä itteäni siitä. Nyt alkaa vegaaniviikko, joten lähden leuka pystyssä kohti tulevia täysin kasviperäisiä ruokia, JEE!
 |
| Palttoonnappeja vuohenjuustolla, paahdetuilla tomaateilla, basilikalla ja mustapippurilla |
 |
| Non-vegetarian: palttoonnappeja kana-seesamitäytteellä. Tää täyte voisi toimia soijan tai seitankin kanssa, ja vaikka salaattina! |
