14. Focaccia-burgerit ja paahdetut parmesan-bataattilohkot

Heräsin tänään jo puoli seitsemältä (voitteko kuvitella!) ja lähdin viemään kansanautoa huoltoon tuonne kaupunkiin, ja siinä odotellessa kävelin siihen isoon Prismaan, joka pari vuotta sitten valmistui ja johon en eräistä syistä koskaan ennen ole eksynyt parkkihallia lukuunottamatta. Ja voi viineri mikä vääryys tässä asiassa oli päässyt tapahtumaan - siellähän oli niitä kaikkia juttuja, mitä en mistään muualta ole täällä päin löytänyt. Ja koska mulle tulee aina suurimmat ruokainspiraatiot ruokakaupassa, tapahtui seuraavanlainen tapahtumaketju: minä näen portobellosieniä hyllyssä, koko elämä vilisee silmieni edessä ja pääni päälle syttyy hehkulamppu. Niinpä lähden juomaan kahvilaan kupin teetä, jonka jälkeen autokorjaamon täti soittaa ja lähden noutamaan autoni, jonka kanssa karautan takaisin markettiin.

Hauskinta tässä on se, että en edes pidä sienistä, enkä ole koskaan pitänyt. Juttu kuitenkin juontaa juurensa siihen, että Firenzessä söin ensimmäistä kertaa portobelloa, hampurilaisen välissä. Mietin hieman nenää nyrpistellen, että viittinkö mitään tollasta tilailla, mutta päätin että jos en tykkää, jätän syömättä. Lopputulos oli se, että suorastaan ilmiömäisesti jauhelihan makua matkiva soijarouhepihvi jäi lautaselle, mutta jättimäinen portobellon hattu katosi suuhuni, vaikkakin hyvin pieninä palasina muihin komponentteihin sekoitettuna. Vaikka en muista pitäneeni sienestä, en kuitenkaan myöskään inhonnut sitä.

Suomeen palattuani olen halunnut monesti kokeilla tehdä portobelloista jotain itse. Ongelmana on ollut aina se, etten ole löytänyt niitä mistään. Vaikka koko inspiraation puuska lähtikin liikkeelle sienistä, ne jäivät todella pieneen osaan lopputuloksessa. Jostain syystä niiden paistaminen uunissa ei ainakaan tehnyt niistä saman makuisia kuin Italiassa, jossa muistelin niiden olleen kuivempia, eikä ihan noin mehukkaan lihaisia. Olenko höpsö jos kuvaan sientä lihaisaksi? Ehkä, mutta sain lakin kuitenkin miltei kokonaan syötyä. Vielä noita tuolla riittää, joten seuraavaksi alan metsästämään hyviä portobello-reseptejä.

Tänään kuitenkin kirkkaimmassa valokeilassa oli focaccia-leipä, joka on yksi suosikeistani. Italiassa rakastuin siihen aivan suuna päänä, ja kaikkialta saikin focacciaa mitä erilaisimmilla täytteillä. Tämä maistuu niin paljon paremmalle kuin normaalit hampurialissämpylät, ja siksi tykkäänkin rakennella siihen erilaisia burgereita (jep! en ole ensimmäistä kertaa asialla), jonka välissä oli tällä kertaa portobelloa, pinaattia ja aivan jumalaista avokadosalsaa. Oikeasti, voisin syödä sitä tuollaisen yhden satsin samalla istumalla. Yhtään vähempään osaan eivät kyllä jääneet paahdetut parmesan-bataattilohkot joille voisin kirjoittaa balladin. Helppoja, nopeita ja niin herkullisia.

Vaikka ruoka oli ihan törkeän hyvää, niin tämän iltapäivän jälkeen sitä taas muistaa miksi en pidä tällaisesta pidemmän kaavan mukaan kokkaamisesta - ottaa vaan yksinkertaisesti voimille. Eipä tarvitse taas hetkeen tehdä mitään, minkä valmistamiseen kuluu enemmän kuin puoli tuntia. Kaiken kukkuraksi tämän päivän eväät ovat muutenkin olleet sellaista herkuttelumatskua, että kun tuo sadekuuro hieman hellittää niin pitää käydä kurittamassa kroppaa hieman.

FOCACCIA
uunipellillinen

Leipätaikinaan:
3,5 dl vettä
11 g kuivahiivaa
7 dl vehnäjauhoja
1,5 tl kristallisuolaa
0,5 dl oliiviöljyä
1 tl hunajaa

Päälle:
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
0,5  dl aurinkokuivattuja tomaatteja pienittynä
1-2 tl suolaa (sormisuolaa mieluiten, mutta muukin käy)

1. Sekoita kuivahiiva, vehnäjauhot ja suola keskenään. Mittaa hieman kättä lämpimämpi vesi kulhoon ja leivo jauhoseos siihen. Lisää oliiviöljy ja hunaja. Vaivaa reilu viisi minuuttia, niin että taikina on pehmeää eikä tartu kovin pahasti sormiin kiinni. Peitä kulho leivinliinalla ja kohota 30 minuuttia.
2. Kippaa taikina uunivuokaan (n. 20cmx30cm) joka on vuorattu leivinpaperilla ja sivelty oliiviöljyllä. Peitä jälleen leivinliinalla ja kohota 30 minuuttia. 
3. Voitele focaccia oliiviöljyn ja sitruunamehun seoksella. Painele pienityt aurinkokuivatut tomaatit leipään ja sirottele päälle suolaa. 
4. Paista 250 C 10-15 minuuttia. Halutessasi voit voidella pinnan vielä tämän jälkeenkin oliiviöljyllä, niin saat leipään kivan pinnan. Itse kuitenkin koitan välttää liikaa öljyllä läträämistä, kun tähän ohjeeseen tuota öljyä uppoaa jo muutenkin.

PAAHDETUT PARMESAN-BATAATTILOHKOT

1 keskikokoinen bataatti

1 rkl oliiviöljyä

2 tl paprikajauhetta

ripaus suolaa

mustapippuria myllystä

1 valkosipulin kynsi hienonnettuna

2 rkl parmesanraastetta

1. Pese bataatti ja leikkaa se lohkoperunan tapaan.
2. Levitä bataattilohkot uunivuokaan tai leivinpaperille uunipellille ja hiero mausteet niihin hyvin.
3. Paahda 200 C 20 minuuttia. Kääntele lohkoja hieman puolessa välissä paistoa.

AVOKADOSALSA

2 avokadoa

1 iso tomaatti

1 pieni punasipuli

0,5 ruukkua korianteria

1 chili

2 tl sitruunamehua

ripaus suolaa

ripaus sokeria

mustapippuria pippurimyllystä

1. Kuutioi avokadot ja tomaatit, hienonna punasipuli, korianteri ja chili. Sekoita yhteen ja mausta sitruunamehulla, suolalla, sokerilla ja mustapippurilla. 
2. Laita tekeytymään kannelliseen rasiaan jääkaappin ja koeta olla hotkimatta kaikkea ennen ruoka-aikaa.

Avokado kannattaa leikata tuolla tavoin kuoressaan, ja sitten vain kovertaa kuutiot lusikalla pois.