11.

Dear 10 pm, I think I love you.

En juuri nyt keksi kovinkaan montaa asiaa, joka vetäisi vertoja iltalenkille. Se tunne, kun olet koko päivän odottanut sitä hetkeä kun aurinko painuu mailleen ja lämpötila laskee. Taivas on vielä vaalea, mutta metsien hiekkatiet ovat tummempia. Tyyntyneessä ilmassa lentelevät hyönteiset erottuvat selkeästi taivasta vasten ja viimeinen päivänsäde, kultasiipi, kurkkii vielä kuusten latvoista. Jokainen askel on toistaan kevyempi ja toisinaan luulen näkeväni silmäkulmastani jotakin siipien tapaista - jos mulla olisi siivet, ne olisi kuin huuhkajalla. Ehkä jonain päivänä mä vielä lennän, siltä se ainakin tuntuu. Juostessa elämä tuntuu niin mustavalkoiselta, eikä millään muulla ole väliä. Ehkä elämä onkin vain räpiköintiä juoksulenkistä toiseen.

Anybody can be a runner.

We were meant to move.

We were meant to run.

It's the easiest sport.

Rakastan myös sitä, kun saan tuijottaa seesteistä iltamaisemaa venytellessäni kuistilla. Ei ole mihinkään kiire, eikä kukaan ole häiritsemässä. Muistan aina suudella ja halata mun polvia, kiittää siitä miten hienosti ne taas jaksoivat. Siinä kuistilla istuessa ja hengitellessä kai rakastun itseeni joka kerta vain tulisemmin. Siihen selkeään maailmaan, rauhalliseen mieleen ja kauniiseen naiseen, jota tuskin kukaan näkee sen ollessa kauneimmassa kukassaan. Ehkä siksi mä olen vähän niinkuin huuhkaja, joka saalistaa yksin, hämärän turvin.

When your legs get tired, you run with your heart.

Tykkään myös juoda lenkin jälkeen smoothieta. Mun päähäni ei vieläkään mahdu, miten jokin niin hyvä voi olla niin terveellistä. Kuin olis käsi keksipurkissa, mutta luvan kanssa.

Sometimes running is the only thing that makes sense.

En vain voi ymmärtää, miten yksi asia voi tehdä ihmisen näin onnelliseksi. Ehkä sitä ei ole edes tarkoitus ymmärtää.

10.

Se ois taas näköjään perjantai. Olisi ihan hirveän kiva tulla tänne hehkuttamaan elämän loistavuutta, parhautta ja kaikkea. Harmi etten voi. Viikossa on ollut hyviäkin hetkiä (jooga!) mutta aika paljon on ollut myös pettymyksiä.

Itsekuri on ollut aika tiukilla tällä viikolla. Sunnuntaina keksin leipoa kaksi pellillistä korvapuusteja ihan vaan siksi, ettei ollut mitään tekemistä kun on kerta lepopäiväkin. Suurin osa pullista meni luojan kiitos pakastimeen, mutta ne pöydälle jääneet huusivat aina nimeäni epätoivoisina kun vain kävelinkin keittiön ohitse. Samaa teki myös ihana pullamössö ciabatta, joka on niin hyvää ja jota äidin on ihan absoluuttinen pakko aina raahata himaan. Mitäköhän vielä? Jostain syystä koko viikon on ollut ihan jäätävä nälkä. En laske kaloreita koska se ei mielestäni ole oikeaa elämää, mutta näillä syömismäärillä hirvittää edes ajatella, päivän kalorisaldoa.

Eniten ehkä kuitenkin ottaa nuppiin se, että polvet menivät huonoon kuntoon. Sunnuntai oli lepopäivä, maanantaina juoksu kulki ihan taivaallisesti. Mutta tiistaina, sain jonkunnäköisen aivopierun ja päätin lähteä heti  kohta heräämisen jälkeen lenkille, vaikka tiedän ettei aamuliikunta sovi minulle. Niin paljon kuin haluaisinkin hehkuttaa sitä kuinka ihanaa on käydä aamuyöllä lenkillä, aamulla salilla tai mitä hyvänsä, en voi. Kroppani herää ihan hirveän hitaasti, eikä aamulla mistään tekemisestä meinaa tulla yhtään mitään. En tiedä oliko tuolla aamulenkillä jotain vaikutusta polvinivelien kipeytymiseen, mutta nyt ainakin olen laittanut aamulla itsensä rääkkäämisen ihan oikeasti kiellettyjen juttujen listalle. Illalla liikkuminen on muutenkin enemmän mun juttu - pääsee purkamaan päivän paineet ja ylimääräiset energiat. Kuitenkin, lenkin loppupuolella polvia alkoi aristaa ihan hulluna. Tiistaina seuraavana oli vuorossa Ikea-reissu äidin kanssa, ja voitte vaan kuvitella milten inhottavaa oli ontua koko loppu päivän molempia jalkoja. En muutenkaan jaksa äitiäni kovin suurina annoksina kerralla, joten hermot olivat aika kireällä. En tajunnut edes ottaa myslipatukoita mukaan (vaikka juuri tuollaisiin tilanteisiin niitä olen suunnitellut? Äly hoi älä jätä) joten kun reissua oli kulunut neljä tuntia alkoi koko maailma näyttämään melko inhottavalle paikalle. Kotona sitten söin puoli kattilallista spaghettia vitutukseeni.

Tuota polviepisodia tosiaan säikähdin sen verran, että pidin keskiviikon ja torstainkin taukoa lenkkeilystä. Tänään olisi taas illemmalla tarkoitus lähteä testailemaan. Ilmeisesti kun tuon selkäkivun olen saanut lähes kokonaan pois kuvioista, niin jotain siihen piti tilalle tulla. Olihan se vähän oletettavissa, kun olen kummankin polven jo kertaalleen rikkonut. Oikea meni penskana trampoliinilla temppuillessa, vasen hajosi kun putosin 3 vuotta sitten tuolilta.

Ehkä pulla on kuitenkin terveellisempi vaihtoehto kuin suuri rakkauteni new york cheesecake.

Tykkään ihan mielettömästi kaikista täytetyistä leivistä. Porkkanaraaste on yksi mun suosikeista leivänvälissä!

Itse poimitut villivadelmat maistuvat ihan erilailla kuin pakastealtaasta haetut.

19.7-25.7

19.7

11:30 Kaurapuuroa, mustikoita, tee

15:30 Riisiomeletti (kananmunaa, jasmiiniriisiä, valkopapuja, porkkanaa, paprikaa, sipulia, ketsuppia)

18:40 Myslipatukka x2, salaatti (valkopapuja, kurkkua, paprikaa, avocadoa, fetaa, pestoa)

21:30 Myslipatukka x2, ruisleipä juustolla ja oivariinilla x2

20.7

12:30 Kaurapuuroa, vadelmia, tee

15:45 Myslipatukka, makaronia tomaattikastikkeessa (valkopapu, tomaatti, kerma, aurajuusto)

19:30 Kaalilaatikkoa, puolukkasurvosta, vadelmia

21:30 Vadelma-persikka-avocado-chia smoothie, myslipatukka

23:00 Tee

21.7

09:00 Täytetty ruisleipä (pesto, salaatti, porkkana, feta, kurkku, tomaatti, sipuli)

12:00 Kaalilaatikko, puolukkasurvos, tee

15:15 Täytetty ruisleipä (pesto, kananmuna, porkkana, salaatti, kurkku, tomaatti, sipuli), myslipatukka, tee

18:00 Kaalilaatikko, puolukkasurvos, kolme pientä korvapuustia

21:00 Täytetty ruisleipä (pesto, salaatti, porkkana, feta, kurkku, tomaatti, sipuli), kaksi korvapuustia, mustikoita

22.7

Apua, olen näköjään vahingossa poistanut tämän päivän muistion. Mutta Ainakin tuli syötyä tuota kikherne-bataattipaistosta ja ohrarieskoja muistaakseni muutama. Aamupala oli varmaankin tuo kaurapuuro, kuten melkein aina. Luultavasti olen syönyt myös noita edellisen päivän korvapuusteja. Mitäköhän olen taas mennyt sähläämään (inhottavaa kun puhelimessa ei ole roskakoria, kuten tietokoneessa. Sieltähän se olis varmaan löytynyt)

23.7

10:30 Kaurapuuro, mustikoita, vadelmia, tee

13:30 Ohrarieska, salaattia, kikherne-bataattipaistosta

18:45 tomaatti-soijapastaa, ruisleipä oivariinilla ja juustolla

21:45 Kauraleipä oivariinilla ja juustolla x2, myslipatukka, mustikoita

24.7

12:00 Kaurapuuro, vadelmia, mustikoita, tee

15:30 Myslipatukka, lehtikaali-kvinoawokkia, kauraleipä oivariinilla, juustolla ja kurkulla

20:30 Kääretorttupala, pillimehu

22:00 Lehtikaali-kvinoawokkia, ciabattaviipale ja oivariini x4

25.7

11:30 Kaurapuuro, mustikoita, vadelmia, tee

14:00 Kasvispihvi x2, lohkoperunoita, ketsuppia, ciabattaviipale ja oivariini x5

17:30 Täytetty ruisleipä (kananmuna, salaatti, tomaatti, kurkku, porkkana, pesto), tee

21:30 Mustikka-mansikka-omena-chia smoothie, tortilla (bbq soijasuikale, turkkilainen jogurtti, salaatti, porkkana, kurkku, tomaatti)

00:00 Kourallinen taateleta, näkkäri ja oivariini x6

Elikkä kuten näkyy, niin viikonloppuna meni vielä ihan suht ok, mutta eteenkin nämä mun ylimääräiset lepopäivät on menneet ihan päin persettä. En oikeasti ymmärrä mistä tämä pohjaton nälkä ja hirveä leivänhimo oikein juontaa juurensa. Noi näkkärit vielä joten kuten sulatan, mutta mikä vittu siinä on että päässä napsahtaa ja pitää vetää puolikas ciabatta naamaan? Oikeesti! Mistä sen itsekurin sais ostettua. Tämän asian kanssa vaikeaa on juuri se, että kun muut tämän talon asukkaan raahaavat tänne tuollaista pullamössöä. Kun käyn itse kaupassa, mun on todella helppo jättää ne huonot ruoat kauppaan, mutta jos niitä on kaapissa, niin en vaan voi olla syömättä. Tämän takia tosiaan odotan kuin kuuta nousevaa sitä päivää kun saan töitä, mulla on varaa ostaa auto ja viimein muuttaa pois täältä. Olen 14-vuotiaasta asti epäillyt, että varmaan laihtuisin heti ainakin 10 kiloa jos saisin itse päättää, mitä meidän jääkaapissa on. Vaikea olla ituhippi kun talossa asuu neljä enemmän ja vähemmän ranskalaisten, paahtoleivän ja muiden herkkujen suurkuluttajaa. 

Ruoka-ajoista huomaa taas, kuinka unirytmi on edelleen mitä on. Olen kuitenkin lähetellyt ahkerasti työhakemuksia useampiin paikkoihin. Pitäisi nyt vaan rukoilla, että joku työpaikka tulisi ja pelastaisi minut. Vaikka sinänsä, ajoittuuhan mun syömiset aika pitkälle 12 h sisälle - aamupala pitäisi vaan syödä 6 ja 9 välillä, eikä puolen päivän jälkeen.

TIIVISTETTYNÄ

• Unirytmi vaikuttaa siihen, miten vaikeaa on syödä oikeisiin aikoihin. Kun edes pääsisin ennen kahta nukkumaan ja heräisin ennen kymmentä, niin se olisi jo edistystä.
• Leipä tuottaa ehkä vielä enemmän ongelmia kuin aikaisemmin. 
• Liikunta on jäänyt aika vähälle, mutta kävin sentään kohtaamassa yhden peloistani: ryhmäliikunnan! Go meiksi!
• Olen viettänyt keittiössä enemmän aikaa ja tehnyt hyviä ruokia - aika monet vielä lähes suoraan ohjeesta. Mulla on nyt varastossa iso pino sellaisia juttuja joita aion tässä lähiaikoina kokeilla (totta puhuakseni, tänään oli tarkoitus tehdä ekaa kertaa elämässäni falafelia itse, mutta unohdin eilen laittaa kikherneet likoamaan. Ei kuulema tuu purkkikamasta yhtä hyvää...)

SEURAAVAN VIIKON HAASTEET

• Lupaan itselleni, että se leivän mättäminen loppuu nimittäin justiinsa!
• Askartelen itselleni uuden itupurkin. Mungpavut ovat seisseet tuossa tölkissä jo aivan liian pitkään!
• Ensikosketus spinningiin! 
• Kuka tietää, mitä kaikkea vielä keksin oman pääni menoksi?

Jos päivämäärä ei huijaa, niin tätä söin maanantaina iltapalaksi! Aika nam!

9.

Tänään se tapahtui. Minä ja ystäväni T suuntasimme nokat kohti hot joogaa. Itse siis en ole ennen osallistunut mihinkään ryhmäliikuntaan, T taas on käynyt lähinnä spinningissä. Meidän molempien ensimmäinen joogatunti. Mitä siis tapahtui?

Hot jooga pidettiin pienessä peilisalissa, jonka katosta roikkuivat lämpölamput. Tunnilla meitä oli yhteensä hieman alle viisitoista, niin että kyllä sinne vielä muutama olisi mahtunut. Minä ja T mentiin mattoinemme takariviin. Itse pääsin ihan suoraan lämpölampun alle, T ei puolestaan olisi edes halunnut kuumimmalle paikalle. Opettaja oli mukava eivätkä liikket olleet kovin vaiketa, joten suurimmassa osassa pysyttiin ihan hyvin mukana. Itselläni hengittäminen ja tasapainoilu osoittautuivat kaikista haasteellisimmiksi. Jotkut liikkeet tehtiin niin nopeassa tempossa, että näin ekakertalaisena oli aika vaikea saada niistä kiinni - varsinkin silloin kun huomio kiinnittyi edessä joogaavaan naiseen, jonka liikkuvuus oli jopa parempi kuin ohjaajan. Viihdyin kuitenkin lämpölampun alla niin hyvin, että eipä tuo menoa haitannut. Positiivista oli myös huomata, että taivuin itsekin tuskitta moneen sellaiseenkin asentoon, joita en ollut ennen tohtinut ajatellakaan. Tuo lämpöjooga on oikeasti tosi nerokas keksintö, läpi tunnin oli lihaksissa sellainen pehmeä fiilis, kuin olisi juuri hikilenkiltä tullut. Päänsisäinen euforia ei kyllä ollut yhtä korkealla tasolla, mutta sittenhän asiat olisivatkin olleet jo liian hyvin.

Hiestä märkinä tunnin joogailun jälkeen kuntokeskuksesta poistui kaksi tyttöä, jotka lähtevät mielellään uudestaankin. Kotimatkalla kaavailimme kuitenkin ensiviikoksi spinningiä, jonka T hehkutti niin maasta taivaisiin, että oikeastaan odotan jo innolla ensiviikkoa.

Joogan jälkeistä rauhaa jatkoi hyvin Henkien Kätkemä, jonka kaivoin spontaanisti esiin tuolta dvd-hyllystä. Täytyy myöntää, että tähän rakastun aina vain uudelleen, ja eteenkin loppulaulu saa sellaiset nostalgiat pintaan, että taidan katsoa vielä Liikkuvan Linnan samaan syssyyn - vaikka olenkin aina pitänyt kirjaa paljon parempana, on näiden japanilaisten animaatiolelokuvien taika sellaista, joka saa tällaisen ikilapsen huulet kaartumaan hymyyn kerta toisensa jälkeen.

8. Lehtikaali-kvinoawokki

Minun ei alunperin ollut todellakaan tarkoitus tulla kirjoittamaan tästä ruoasta, koska tämä oli jälleen kerran tällainen laitetaan-koko-jääkaapin-sisältö-pannulle-ja-toivotaan-parasta ruoka. Pohdin pitkään mitä tekisin lehtikaalista, jota olin taas vaihteeksi kuljettanut kaupasta kotiin. Lehtikaali on minulle aika uusi tuttavuus, ja olen oikeastaan syönyt sitä lähinnä salaatissa, ja harkinnut laittavani sitä smoothiehin. Keskutelupalstoja selaillessani joku mainitsi, että lehtikaalista tulee maailman parhaat wokit. Challenge accepted, ja lähdin oitis keittiöön pilkkomaan lehtikaalia.

Tästä tuli itseasiassa aikamoinen terveysruoka! Lehtikaalia, kvinoaa ja kurkumaa, mitä muuta voisi kroppa toivoa? Vaikka toisaalta tämä ruoka on vähän sellainen, että en ihan tiedä onko tämä lintu vai kala, mutta wokiksi tätä päätin kutsua, koska wokkipannussa sen valmistin.

LEHTIKAALI-KVINOAWOKKI
2 annosta

3 lehtikaalin lehteä
2 pientä porkkanaa
1/2 sipuli
1/2 paprika
1dl kvinoaa
2 rkl oliiviöljyä
250 g kikherneitä
1 tl kurkumaa
1 tl paprikajauhetta
ripaus chilijauhetta
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
mustapippuria
1 dl kermaa (vegaanit laittavat kaurakermaa)

1. Laita 1 dl kvinoaa kiehumaan suolalla tai kasvisliemellä maustettuun reiluun veteen. 
2. Poista lehtikaaleista keskiruoti ja suikaloi melko pieneksi. Kuumenna wokkipannu, mittaa oliiviöljy pannuun ja kääntele lehtikaaleja pannussa.
3. Viipaloi porkkanat, kuutioi sipuli ja paprika, lisää ne pannulle lehtikaalin kanssa. Wokkaa vihaneksia keskilämmöllä. 
4. Kun kvinoa on kypsää, lisää se kasvisten joukkoon. Kvinoassa on varmasti hieman ylimääräistä vettä, ja se on tarkoituskin. Kääntele wokkia, mausta ja lisää kikherneet. Lisää vielä kerma ja hauduttele 5-15 minuuttia, niin että wokki on jälleen melko kiinteää. Nauti.

Jep, ei mitään ihmeellistä, mutta minuun tämä yhdistelmä toimi niin kympillä, että oli pakko kirjoittaa se ylös sellaiseen paikkaan, josta en sitä hukkaa. Tämä on kohtuullisen nopea ruoka, valmistusaika noin 30 minuuttia kaiken kaikkiaan. Helppoa ja hyvää!

7. Kikherne-bataattipaistos

Tänään oli taas se hirveä päivä, kun minä lähdin kaksipuolisen kauppalistan kanssa S-markettiin, tuonne parin kilometrin päähän. Vihaan isoja ostosreissuja (mutta niin kaikki muutkin, joten ylläri pylläri, minähän sinne kauppareissulle joudun) ja vielä enemmän vihaan ostoskärrejä, joiden kanssa tuntuu sille että olen kaikkien edessä ja pelkään kolarovani jokaiseen mahdolliseen hyllyyn. Siksi olin tänään taas itsepäinen, ja otin perässä vedettävän korin - kyllä nää ostokset siihen mahtuu. Juupa juu...

Inhoan sitä, kuinka meidän lähikaupoissa tavarat on sijoiteltu kauppaan vailla järjen häivää. Tietysti vihannekset on ensin, että tomaatit varmasti liiskautuu sinne korin pohjalle, yrteistä puhumattakaan. Maitotuotteet, jauhot, juomat ja muut painavat tuotteet ovat tietysti ihan viimeisenä. Iskä joskus perusteli tätä sillä, että suurin osa ihmisistä tulee ostamaan kaupasta maitoa ja ne on paras sijoittaa viimeiseksi, että ihmiset matkallaan kohti maitohyllyä lastaisivat koriinsa kaikkea sitä mitä ei ollut tarkoitus ostaa. Kuinka hyvänsä, vihaan sitä kun joudun jatkuvasti järjestelemään tavaroita korissa uudestaan, etteivät salaatit ole ihan muhennosta kassalle päästyäni.

Toinen asia, mikä vituttaa, on valikoima. Kuinka voi olla mahdollista, että S-marketista ei saa kesällä kukkakaalia? Okei, oli siellä hyllyssä paikka ja kaksi puoliksi mätää yksilöä. "Toimituskatko :)" on sellainen selitys jota mun on vaikea niellä, eteenkin kesällä sellaisesta kasviksesta, jota kasvaa ihan Suomessakin!

Kävin sitten K-marketissa vielä tutkailemassa kukkakaali tilannetta. Siellä ei ollut edes hyllyssä paikkaa. Käsittämätöntä. Sieltä sain sentään mukaan vielä kananmunat ja venhäjauhot, jotka eivät vetokoriin mahtuneet. Kummassakaan kaupassa ei ollut myöskään minttua.

Alan pikkuhiljaa ymmärtää, miksi äiti ruoka-ostoksilleen lähtiessä ajaa suosiolla 25 kilometrin päähän prismaan. Itse en pidä myöskään isoissa kaupoissa käymisestä, sillä siellä ruokaa notkuvien (viisihenkinen perhe) ostoskärrien kanssa toikkaroiminen tämän ikäisenä antaa lähes väkisin yh-teiniäiti leiman. Ei sillä että minua kiinnostaisi, mutta vähän taitaa kiinnostaa kumminkin.

Koko tämä kukkakaali-vitutus johtaa juurensa siihen, että bongasin pinterestissä ihanan kukkakaalisalaatin (linkki alkuperäiseen reseptiin) jota oikein paloin halusta kokeilla tälläisenä sateisena kesäpäivänä. En kuitenkaan lannistunut kukkakaalin puutteesta, vaan päätin jälleen kerran fiksata ohjetta ostoskorin ja jääkaapin mukaiseksi. Eipä tuota enää oikein salaatiksi rohjennut kutsua.

KIKHERNE-BATAATTIPAISTOS
3 annosta (2 nälkäistä)

1 keskikokoinen bataatti kuutioina
2 pientä porkkanaa viipaleina
1/2 kesäkurpitsa lohkoina
250 g kikherneitä
rasiallinen kirsikka- tai minuluumutomaatteja puolitettuna
(1 sipuli lohkoina - itsehän tämän unohdin, hyvin toimi ilmankin)
6 laakerinlehteä

Mausteseos:
2 rkl oliiviöljyä
1/2 tl savupaprikajauhetta
1/2 tl juustokuminaa
1 tl suolaa
1 tl kurkumaa
1 tl chilijauhetta

ruukullinen persiljaa hienonnettuna
2 rkl rusinoita

Tämän voi tehdä kahdella tyylillä. Eli siten miten tämä kannattaisi tehdä, ja siten miten minä tänään laiskuuksissani tein.

1. Fiksut: pilko kasvikset kulhoon, lisää kikherneet, laakerinlehdet ja mausteseos, sekoita hyvin. Levitä levitä leivinpaperilla vuoratulle pellille, paahda uunissa 25-40 minuuttia 225C välillä käännellen.
   Minä: pilko kasvikset uunivuokaan, lisää kikherneet, laakerinlehdet ja mausteseos, sekoita hyvin. Paahda uunissa 25-40 minuuttia 225C välillä käännellen.
2. Fiksut: kaada kasvikset tarjoiluastiaan, lisää hienonnettu persilja ja rusinat. Nauti.
   Minä: sekoita vuokaann hienonnettu persilja ja rusinat. Nauti.

Näissä tyyleissä ei ole oikeastaan muuta eroa, kuin että fiksulla tavalla tehtynä kasviksiin tulee parempi paahtopinta ja minun tyylilläni tiskiä tulee huima yksi astia vähemmän (paitsi jos käyttää päätään, ja tekee mausteseoksen ensin siihen samaan kulhoon, jossa ainekset sekoittaa...) mutta niin tai näin, voin luvata että kummallakin tyylillä tästä tulee ihanaa ja lämmittävää. Paahtoaika riippuu uunista, kasvisten koosta ja siitä, kuinka pehmeiksi ne haluat. Itse pidin melkein tuon 40  minuuttia. Vaikka alkuperäisohjeessa tätä on mainostettu mausteiseksi, niin omat makunystyräni kyllä koleilla syksykeleillä lisäisvät vielä vähän chiliä ja paprikaa. Alkuperäisohjeessa kikherneitä ei ole käytetty uunissa, mutta omasta mielestäni niistäkin tulee vähän maukkaampia uunin kautta. Ja ne jotka miettivät, miksi tomaattini näyttävät noin freeseiltä - tässä tapahtui toinenkin unohdus, sillä muistin heittää ne vasta puolivälissä paahtoa uuniin.

6.

Silloin kun kaikki vituttaa (tapetit on vedetty huoneeseen väärin päin ties kenenkä toimesta, itse olen valinnut maalin sävyn ihan pitkin vittua, yksikään lista ei sovi huoneen väreihin, kaikki on jo lakattu eikä millekään voi tehdä mitään ja tekee vaan mieli itkeä ja huutaa etten remontoi mitään enää ikinä koskaan milloinkaan) niin siihen ei auta mikään muu kuin sellaiset puuhat, joita edes tälläinen luuseri ei voi sössiä.

Ei ole ehkä mitään terapeuttisempaa kuin istuminen umpeenkasvaneessa puskassa naama norsunvituilla keräämässä villivattuja. Tuulee, on helvetin kylmä ja vatunvarret repii käsiin naarmuja. Kuulokkeista pauhaa kiukuttelumusiikki ja kaiken tämän kärsimyksen keskellä on ihan kiva tajuta, että ehkä tummat ja turkoosit yksityiskohdat pelastaisivat harmaat seinät jotka näyttävät nyt lähinnä vauvansiniselle. 

Koska kaikki kiukku ei kuitenkaan ole haihtunut, menen seuraavaksi varmaan keräämään pihalta käpyjä. Sitä jouduin tekemään aina pienenä iskän ollessa lomilla ja äidin töissä. Ei saatu ruokaa jos ei kerätty käpyjä, saatana.

5.

Hui, siitähän on jo viikko kun olen viimeksi päivitellyt! Syy tähän on varmaankin se, että juuri mitään kirjoittamisen arvoista ei ole tapahtunut. Hyvin neutraali viikko.

Viikko on mennyt hyvin liikunnan kannalta. Sunnuntaina pidin lepopäivää, mutta muina päivinä olen käynyt juoksemassa, lauantaina ja maanantaina kävin lisäksi noin 20 km pyörälenkillä. Tänäänkin ilma vaikuttaisi sen verran tyyneltä että pyöräily voisi olla paikallaan. Pidän pyöräilystä, mutta tuulisina päivinä se on inhottavaa - ihan sama mihin suuntaan poljen, aina on helvetillinen vastatuuli. Pyöräillessä tulee aika usein myös pysähdyttyä juomaan sellaisiin nätteihin koskenpaikkoihin, joista voi sitten samalla napsaista kuvan.

Syömiset on kanssa mennyt ihan jees, muutamia herkutteluhairahduksia lukuunottamatta. En ole kuitenkaan alentunut käymään ulkona syömässä, johtuen tosin melko paljon siitä, että olen mädäntynyt vain kotona koko viikon.

Olen kokkaillut paljon itse ja tehnyt jo yhden testierän myslipatukoita. Maku ei mielestäni ollut ihan kohdallaan, ja se saattoi johtua siitä, että yhdistelin useampaa ohjetta, ja katsoin mitä tästä oikein tulee. Kookosöljyä pitäisi käydä ostamassa noita varten, samoten kuivatut karpalot tai muut kuivatut marjat voisivat olla kivoja. Niitä varten on kuitenkin lähdettävä tuonne kaupungin puolelle, eikä minulla ole sinne ollut tällä viikolla muuta asiaa. Ihan järkytyin, kun tajusin ettei vaan täältä pikkukylän S-marketista mitään kuivattuja karpaloja saa. Myslipatukoista teen varmasti postauksen sitten, kun saan kehiteltyä itselleni mieleisen ohjeen. Ainakin siihen tulee vielä enemmän pähkinöitä, ja rusinat jäävät ihan kokonaan kelkasta.

Keittiössä on tullut häsellettyä muutakin, mutta jostain syystä tällä viikolla oikein mikään ei ole mennyt mukiin. Onnistuin tekemään ehkä maailman mauttomimman suolaisen pannukakun eikä muissakaan aikaansaannoksissa ole ollut mitään erityistä. Paitsi smoothieissa, joihin olen löytänyt yhden aivan totaalisen killer-combon: avocado, ananas ja mansikka. Rakenteesta tuli niin samettista ja maku oli niin ihanan pehmeä, että teki mieli tirauttaa pari kyyneltä sen tähden.

13.7-18.7 

Lauantai 13.7
13:00 Karjalanpiirakka, pesto-salaatti-feta ruisleipä, tee
17:00 Pinaatti-kasvispasta, tee
22:00 Mansikka-chia smoothie, näkkäriä ja pinaattituorejuustoa x2
23:00 Tee

Sunnuntai 14.7
12:00 näkkäriä pinaattilevitteellä x4, granaattiomena, tee
15:00 Pastacoleslaw (täysjyväpasta, kaali, majoneesi, kurkku, chilikastike, paprika, aurinkokuivattu tomaatti, sipuli, feta), paahtoleipää
19:00 näkkäriä ja oivariinia x4
22:30 Näkkäriä ja oivariinia x4, avocado-ananas-mansikka-chia smoothie

Maanantai 15.7
12:00 Kaurapuuro, tee
16:00 Riisiä, ananas-soijasuikalekastiketta, näkkäri
20:30 Salaattia (kikherne, avocado, paprika, punasipuli, pesto) tee, myslipatukka
23:30 Myslipatukka, omena-pähkinä-ananas-chia-mansikka smoothie

Tiistai 16.7
11:30 Kaurapuuroa ja banaani, tee
15:30 Myslipatukka, ruisleipä (pesto, salaatti, kikherne, tomaatti, kurkku)
18:00 Spagettia (kikherneitä, pestoa), näkkäri ja oivariini x3
21:00 Mustikka-vadelma-ananas-avocado-soijajogurtti smoothie, myslipatukka x2, näkkäri ja oivariini x2
00:00 Paahtoleipä x2  (pesto, majoneesi, juusto, kurkku)

Keskiviikko 17.7
13:00 Kaurapuuroa, mustikoita, vadelmia, tee
15:30 Myslipatukka x2
17:00 Kasvispannaria, ketsuppia ja pestoa x3
22:00 Vadelma-mustikka-avocado-chia-soijajogurtti smoothie, näkkäri ja oivariini x2

Torstai 18.7
11:45 Banaani, mustikoita, pala kasvispannaria, 4 palaa valkosipulipatonkia, tee
15:30 Pastaa ja tomaatti-kasviskastiketta, mustikoita
19:30 Ohraleipää, oivariinia, juustoa ja kurkkua x3, mustikka-ananas-chia-soijajogurtti smoothie
20:30 Kourallinen taateleita
23:30 Ruisleipä, oivariini ja juusto x2, ohraleipä, oivariini, juusto ja kurkku x2

Tästä listasta voi päätellä ainakin seuraavaa:

• Unirytmini on edelleen puolilta päiviltä ylös ja aamuyöstä petiin. Jos olisin baarissa töissä, niin täähän olisi ihan täydellinen. Täytyy myöntää että tällä viikolla olen ollut moneen itsestäni johtumattomaan asiaan niin tyytymätön, että se on syönyt haluani edes yrittää korjata tuota rytmiä. Ainakin unta olen saanut tarpeeksi, sillä yleensä kolmen aikaan käyn maate, puoli yhdeltätoista soi herätyskello ja noin tunnin päästä herään. Yli 8 tuntia joka yö!
• Joinain päivinä en ole saanut syötyä kunnolla päivällä, joten illalla on ollut ihan karsea nälkä. Toisina päivinä taas on ollut ihan hirveä nälkä kokoajan, torstai ja tiistai ovat siitä ihan loistavia esimerkkejä.
• Ruokavalioni on aika yksipuolinen ja tylsä. Vaikka yritän keksiä erilaisia ruokia toteutettaviksi, on minulla tietyt ruoka-aineet joihin olen aivan koukussa: pesto, kikherneet ja pasta. Eteenkin tuota pestoa pitäisi yrittää karsia pois jo ihan sen helvetillisen suolamäärän takia... mutta kun se on niin hyvää!
• Ateriaväli on pysynyt pääosin siinä 3 ja 4 tunnin välissä. Hyvä minä! Tosin kotona pysytellessä se onkin ollut helppoa. 

Yritän aina tolkuttaa itselleni, että kyllähän minä syön monipuolisesti. Ainakaa tällä viikolla en ole syönyt. Kasviksia ja marjoja on sentään tultu syötyä lähes joka päivä, mutta laiskuuksissani tulee edelleen syötyä leipää. Nyt mulla on ollut jonkinlanen näkkäri-fiksaatio, minkä varmaankin tuosta listasta huomaa. 

Paranneltavaa:

• Kokkaan vielä enemmän, ja monipuolisempia ruokia. Lisäksi pitäisi opetella noudattamaan ohjeita (koulussa opin sellaisen ikävän tavan, että tehdään vaan vähän sinne päin. Usein onnistuu, mutta joskus menee ihan päin prinkkalaa) joita tuolta netistä bongailen. Eli pitäisi ottaa se ohje ihan konkreettisesti mukaan tuonne keittiöön. Ja varmistaa, että saatavilla on kaikkea tarvittavaa, mikä taitaa olla minulle se suurin kompastuskivi (ei oo tota, laitan sitten tätä)
• Yritän keskittää syömiseni päivään. Aamupalalla voisin syödä enemmän, jos en olisi niin kovin huono syömään aamulla muutoinkin. Lämpimät ruoat ja salaatit pöytään.
• Se unirytmi - vaan kuinka onnistuisin, kun aamulla ei ole mitään syytä herätä eikä illalla mitään syytä mennä nukkumaan?
• Pikkuhiljaa alkaa tuntua sille, että juoksulenkkejä voisi alkaa pidentämään. Nyt viimepäivinä on taas tullut tuolla lyhyemmällä lenkillä jo sellainen olo, että minähän lennän! 

Perus aamupalaa!

Mitä muuta tällä viikolla on tapahtunut? Uskaltauduin vaa'alle ekan kerran ties kuinka pitkään aikaan. 72,9 kg oli lukema - ei edes niin paha kuin kuvittelin, sillä olin jo maalaillut kauhukuvia siitä että oltaisiin hyvää vauhtia jo lähestymässä seuraavaa kymppiä. Siitä olisi enää 20 kg sataseen. Hrr. Tästä eteenpäin toivon että suunta on vain alaspäin. En kuitenkaan ala käymään vaa'alla mitenkään viikottain, se olisi ihan liian ahdistavaa (ette halua edes kuvitella millaisen tsemppauksen jouduin käymään läpi!), mutta ehkä kuukausittain voisi olla sopiva väli. Sellaisella välillä ehtii jo oikeasti tapahtumaan muutoksia.

Eilen oli myös tarkoitus lähteä kaverin kanssa Hot body joogaan. Kävi kuitenkin niin ikävästi, että kaveri otti ja sairastui, eikä tää nössö uskaltanut yksin lähteä. Ensiviikolla olisi kuitenkin tarkoitus yrittää uusiksi tuonne lähtemistä. Jännittää jo nyt, mutta toisaalta odotan ihan innoissani. Päätin että joogatunti on ehkä helpoin tapa lähestyä ryhmäliikuntaa. Kyllä tää arkajalka vielä uskaltaa, ja siitä tulee sitten ihan varmasti postausta!

4.

Mitenkä viiden päivän ruokasuunnitelmien noudattaminen sujui?
Vastaus: Ei sujunut. Tuntuu etten millään ehdi edes työttömänä syödä noin usein, eikä muutenkaan kiinnostaisi ravata vähän väliä keittiöön. Heti jos lähdet ulos, rytmi menee päin persettä. Ja kaverit houkuttelevat ulos syömään. Ei näin. Lisäksi en ole muistanut kirjoittaa ylös kaikkea mitä olen syönyt ja mihin aikaan - se tulee muuttumaan jatkossa. Puhelimen muistio on nyt must.

Toisaalta, vaikka tuon suunnitelman toteuttaminen on osittain mennyt ihan päin persettä, niin viikosta löytyy monia hyviäkin asioita. Esimerkiksi, smoothiet, joita olen nyt tehnyt usein aina kun pitäisi syödä jotain, mutta ei vaan jaksa. Olen hyvin ennakkoluulottomasti tunkenut kaiken avocadosta lehtikaaliin tehosekoittimeen. Kaikki tähän mennessä yritetyt yhdistelmät ovat toimineet, vaikka vielä en ole rohjennutkaan kokeilemaan ihan täysin vihreitä pirtelöitä. Lisäksi olen syönyt tällä viikolla paljon salaatteja. Huomasin että avocadokuutiot pehmentävät kokonaisuutta vähän samaan tyyliin kuin esimerkiksi feta, joten avocado onkin eksynyt lautaselleni tällä viikolla usein.

Se, mikä tällä viikolla on oikeasti ollut hyvää, niin liikunta. Olen joka päivä käynyt lenkillä vähintään kerran, monena päivänä kahdestikin. Selkäkin on nyt ilmeisesti päättänyt antautua , ja tähän syinä ovat luultavasti venyttely ja vatsallaan makoilun lopettaminen. Minulla on ollut erittäin pahana tapana ottaa läppäri sängylle, ja siinä sitten lokoisasti mahallaan selata internetiä useitakin tunteja. Samassa asennossa luen myös kirjoja. Asento on muuten aivan täydellinen, mutta jäykistää ristiselkää. Nyt olen hampaat irvessä istunut pöydän ääressä datailemassa, vaikka kuinka olisi tehnyt mieli köllötellä sängyllä.

Uudet kengät ja uudet urheiluvaatteet ovat olleet lenkkeilyinnolleni todellisia megamotivaattoreita, joiden avulla olen käynyt nyt uusien kenkien hankinnan jälkeen joka päivä edes lyhyellä juoksulenkillä. Vaikka keskiviikkoaamuna olinkin nielaista liian suuren palasen lähtiessäni pidemmälle lenkille melkein kuukauden tauon jälkeen, selviydyin siitäkin kunnialla. En muista koska jalkani olisivat yhtäkkiä vetäneet niin hyytelöksi kuin silloin viimeisen puolentoista kilometrin aikana. Rehellisesti sanottuna silloin tuntui että olisin ollut nopeammin kotona kävellen, mutta kaikesta tuskasta ja ähinästä huolimatta en luovuttanut. Nyt olen pidättäytynyt lyhemmissä lenkeissä kunnes varmasti jalat ovat taas tottuneet juoksemiseen. Ainoa asia joka juoksuinnostustani hieman latistaa, on vanha kiukutteleva mp3-soitin. Juoksuhousujen taskuun ei mahdu puhelin, eikä tuollainen älypuhelimen lotko olisi muutoinkaan kovin mukava mukana kannettava. Toivon että tuo soittimen latautumisongelma poistuisi, sillä muuten se on rahan menoa taas. Vaikka onneksi tuollaiset laitteet ovat nykypäivänä (toivottavasti...) halpoja.

Erittäin palkitsevaa on myös se, kuinka nopeasti huomaa eron liikkuvuudessa. Eilen illalla juoksulenkin jälkeen olin lähes itkeä onnesta. Kuinka helposti sainkin kämmenet maahan, vaikka vasta sunnuntaina koko juttu tuntui ihan silkalta mahdottomuudelta. Vaikka vasen pohkeeni ja oikea lonkka ja pakara ovat vieläkin pahoja jumikohtia, niin edistystä tapahtuu ihan silmissä.

Vielä siitä viimeisestä ja ehdottomasti haastavimmasta asiasta - unirytmistä. Olen jo onnistunut siinä, että menen viimeistään kahdelta nukkumaan ja nousen ennen puolta päivää. Herääminen on helpottunut, mutta nukkumaanmeno on edelleen aika vaikeaa. Tai mitä minä  valehtelen, eilenkin menin nukkumaan aiemmin siksi, etten jaksanut enää istua koneella (mutta olisin kyllä voinut ottaa läppärin peiton alle) mutta koska vatsallaan makuu on kiellettyä muutoin kuin nukkuessa, jouduin nostamaan kädet ylös ja painumaan pehkuihin. Ha, kaksi kärpästä yhdellä iskulla!

MITÄ TEEN JATKOSSA TOISIN?

1. Syöminen. Minun pitää keksiä helpompia ja vähemmän aikaa vieviä ruokia. Lisäksi pitäisi keksiä jotain, mitä kuljettaa laukussa mukana välipalana sen varalle, etten ehdikään kotiin syömään. Pelkät hedelmät eivät kuulosta hirveän houkuttelevilta, smoothiet pitäisi säilyttää kylmässä, mutta ehkä itse tehdyt välipalapatukat voisivat olla terveellinen ja nälkää vievä vaihtoehto?
2. Juominen. Eteenkin kun olen poissa kotoa, täytyisi juoda useammin. Vissypulloissa vesi alkaa kuitenkin maistua nopeasti muoville (hyi) joten pitäisi ilmeisesti löytää toisenlainen pullo, jossa kanniskella vettä.
3. Ruokailujen merkkaaminen. Lupasin itselleni, että raportoin kaiken tänne - mikä on vaikeaa, jos lahopää ei ole muistanut kirjata sisäistettyä ruokaa muistivihkoon.

Näihin asioihin kiinnitän nyt erityisesti huomiota. Eteenkin ateriarytmi olisi tarkoitus saada rullaamaan, mutta minulla on sellainen kutina että sopivaan rytmiin pääseminen tulee viemään aikaa enemmän kuin aluksi kuvittelin. Alkuperäisissä aatoksissani en ollut lainkaan ottanut huomioon sitä, että en välttämättä ole aina kotona. Tälläkin viikolla on liidetty niin shoppailemassa, kavereita näkemässä kuin työkkärissäkin. Välipalat siis järjestykseen. Yritän myös etsiä mahdollisimman nopeita reseptejä kotona laitettavaksi. Salaatit ovat suosikkejani, mutta toisinaan tekee mieli jotain lämmintä ruokaa. Ja ikäväkseni suosikkejani ovat pitkän valmistusajan vaativat ruoat - kuten äskettäin nautittu täytetty bataatti, joka viihtyi uunissa yli puolitoista tuntia.

3.

Alkuviikko on lähtenyt siinä määrin melko hyvin käyntiin, että olen ainakin yrittänyt noudattaa suunnitelmiani.

Aamuisin herääminen on aivan yhtä vaikeaa kuin ennenkin, mutta ainaakin puuro on aamupalana toteutunut joka aamu, mistä olen sentään melko ylpeä. Sunnuntaina meni muutenkin ruokailut aika nappiin, vaikka tosiaan se välipala jäi väliin, kuten eilen ja tänäänkin. Sunnuntaina salaatti vaan jostain syystä etoi enkä meinannut saada sitä alas. Reaktio saattoi kyllä johtua tofusta, johon en ole vieläkään kovin tottunut. Tai ehkä tofu ja lehtikaali eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä. Hyvältä se kuitenkin näytti.

Tofu, kuinka oppisin pitämään sinusta?

Maanantaista puhumattakaan. Liian raskaan lounaan jälkeen äklötti kaikki, kunnes illalla iski sudennälkä. Ja pikkusisko kasaili kerrosleipiä - ja minä perässä. Vieläpä paahtoleivästä.

Tänään puolestaan, aamu sujui oikein hyvin, sillä sain itseni ylös jo puoli yhdeksän, kiitos Varamiespalvelun edustajan. Aamupala ja lounaskin tuli syötyä, mutta iltapäivällä lähdin haastatteluun tuonne Varamiespalvelulle, jonka jälkeen ajauduin shoppailemaan - ja hupsis, huomaan etten olekaan kohta kuuteen tuntiin syönyt mitään. Yksi vissyhän lasketaan välipalaksi. Vaikka ostoskeskuksessa pystyin vielä vastustamaan Subwayn kiusausta, päädyin lopulta pizzeriaan syömään salaattia. Noh, en osaa kuitenkaan olla vihainen itselleni, kun koko muu päivä on mennyt niin hyvin.

Kävinpä haastattelusta tullessani vilkaisemassa tilini saldoa, ja onnekseni huomasin palkkarahojen saapuneen hieman etuajassa. Niinpä pääsin samalla reissulla kiertämään alennusmyyntejä - en tosin hullun maanisesti, vaan tietyt ostokset mielessäni.

Nykyään on todella harvinaista, että palaan shoppailureissulta näin mielissäni. Löysin Top Sportista -30% alennuksesta viimeinkin seuraajat jo yli 6-vuotiaille Puman tossuilleni. Aikoinaan Citymarketista ostetut raihnaiset veteraanitossut jäävät nyt marjastuskengiksi. Maksoin 90 euroa tästä Nike Air Pegasus + 29 parista. Tervetuloa kotiin, pikkuiset!

Let's fly together!

Lisäksi mukaan tarttui mukavat urheiluhousut ja urheiluliivit. Uudet lenkkarit ja urheiluvaatteet ovat kyllä loistavia motivaattoreita. Palan halusta lähteä ensimmäiselle taipaleelle uusien popojeni kanssa. Eikä uusia kenkiä sovi jättää kaappiin pölyyntymään, joten en usko keksiväni kovinkaan montaa tekosyytä lenkkeilyn välttämiseen.

Onnistuin myös vihdoin ja viimein löytämään chia-siemeniä, joita olen etsinyt pitkin maita ja mantuja kissojen ja koirien kanssa. Löytyi niinkin yksinkertaisesta paikasta kuin Life. Onneksi Punnitse & Säästä-kaupan myyjä kehotti kyselemään sieltä. Nyt minulla on yksi uusi raaka-aine smoothieihin, joiden sielunelämään olen päättänyt tutustua aivan perin pohjin. Tuskin kaikki vegeurheilijat niitä joisivat, jos niissä ei oikeasti olisi potkua?

Potkusta puheen ollen, liikkuminen ei ole vielä lähtenyt kovin vauhdikkaasti käyntiin. Selkä on aina aamulla pirun jumissa, joten aamulla lenkille lähteminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Olen kuitenkin googlaillut venytyksiä kaikille mahdollisille lihaksille jotka saattaisivat saada ristiselän kiukuttelemaan, ja alun kankeudesta huolimatta aloittanut venyttämään niitäkin lihaksia jotka ovat kuin sementtiä. Active Isolated Stretching vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselle (ja tehokkaalle, mitä nopeasti muiden mielipiteitä tutkailin) joten tätä aion testailla eteenkin sen vuoksi, että luin jonkun kehuneen tämän venyttelytyylin helpottaneen hänen selkäkipujansa valtavasti. Myöhemmin tullaan näkemään auttaako tämä minua ja mystistä ristiselkääni tulemaan paremmin toimeen.

Selän takia en ole juuri käynyt juoksemassa, sillä pelkään tärähtelyn pahentavan tilannetta entisestään. Sen sijaan olen käynyt keräämässä lakkoja, mustikoita ja sieniä. Sekään kyyristely tuskin helpottaa kipua tippaakaan, mutta muuten eteenkin lakkojen metsästys sai minut erittäin hyvälle tuulelle. Olen aina vihannut mustikoiden keräämistä, koska se on niin hidasta. Lakkojen kerääminen on vielä hitaampaa, mutta suon rauhallinen ympäristö ja harvakseltaan kasvavat oranssit timantit tekivät kokemuksesta melkein seikkailun. Välillä joudut varomaan ettet uppoa suohon, toisinaan joudut vaeltamaan useampia kymmeniä metrejä löytämättä lakan lakkaa - kunnes ehkä löydät suorastaan loistavan marja apajan. Hyttyset ja muut mönkiäiset   laimensivat hieman tunnelmaa, mutta ensi kerralla muistan pukea hupparin ja laittaa huivin päähän. Kyllä, luulin vielä suihkunkin jälkeen jonkun ötökän seikkailevan hiuksissani. Samalla reissulla tarttui mukaan keskellä polkua kasvaneet kanttarellit, joista väsäsin seuraavana päivänä kanttarellikastiketta tomaattikastikkeen sijaan. Enkä edes pidä sienistä, mutta jokin korkeampi voima sai minut syömään sitä muutaman lusikallisen.

Nyt kuitenkin lähden koeajamaan uusia lenkkareitani, sanoi selkäni mitä sanoi. Saatan kyllä katua tätä huomenna. 

2.

Life is not about searching yourself, it's about creating yourself.

Unelmakroppa, hyvinvointi ja kirkas mieli eivät varmastikaan tipahda kenellekään odottamattomana lahjana taivaalta. Niiden saavuttamiseksi täytyy tehdä töitä. Minä en ole unelmakropassani,  tunnen itseni usein huonovointiseksi ja mielipaha riivaa minua jatkuvasti. Nyt on aika tehdä sotasuunnitelma ja etsiä sellaista työpaikkaa, joka myös antaa  minulle mahdollisuudet elää toivomuksieni mukaan.

Success doesn't just come and find you, you have to get out and get it.

RUOKAREMONTIT

• Teen etukäteen suunnitelmat siitä mitä syön minäkin päivänä, ja teen ostokset suunnitelman mukaan.
• Syön enemmän proteiinia ja jätän rasvaisten tuotteiden, kuten juustojen kulutuksen vähemmälle.
• Pyrin luomaan itselleni ruokailurytmin. Syön kolmen tunnin välein ja vähintään viisi kertaa päivässä 
• Pidän myös välipalat terveellisinä.
• Juon päivässä vähintään 3 kuppia vihreää teetä ja vähintään 2 litraa vettä. 
• Rajoitan alkoholinkäyttöäni. 
• En syö ulkona kuin pakon edessä.

LIIKUNTAREMONTIT

• Liikun joka päivä ainakin yhden kävelylenkin verran.
• Kun selkä alkaa taas kestää, aloitan juoksemisen uudestaan.
• Venyttelen aina liikunnan jälkeen kunnolla.
• Alan opetella joogaa.
• Otan selvää kuntosaleista ja etsin itselleni sopivan salin, jossa saan ohjausta.
• Voitan pelkoni ja lähden ryhmäliikuntatunnille, joko spinningiin tai body combatiin.

MUUT ELÄMÄNTAPAREMONTIT:

• Luon itselleni unirytmin, jossa herään viimeistään yhdeksältä enkä valvo aamuyöhön, paitsi erikoistapauksissa.
• Perustan itselleni onnellisuuspurkin.
• Teen iduttamisesta ja versottamisesta itselleni tavan.
• Vähennän tietokoneella istumista.
• Harkitsen e-pillereiden lopettamista.

Tämä lista on sellainen, johon tulen palaamaan ajoittain. Tässä on paljon asioita, eikä ole mitenkään mahdollista toteuttaa kaikkia yhdellä kertaa. Siispä aloitan helpoimmista siirtyen aina vaikeampaan päin.

Ensimmäiseksi olen ottanut hoitaakseni kaikki RUOKAREMONTIN kohdat, sillä ne liittyvät toisiinsa hyvin vahvasti. Tähän liittyen olen jo tehnyt tästä päivästä alkaen viidelle päivälle ruokalistat, joiden mukaan kävin eilen kaupassa. Aivan kaikkia tarvikkeita en saanut, sillä esimerkiksi punajuuret olivat kokonaan loppu.


7.7-12.7 RUOKASUUNNITELMAT

Sunnuntai

Aamupalaksi: Puuroa

Lounaaksi: avocadopastaa

Välipalaksi: Mansikkasmoothie

Päivälliseksi: paistettua tofua ja salaattia

Iltapalaksi: Hummusta ja ruisleipää

Maanantai

Aamupalaksi: Puuroa

Lounaaksi: Kasvispullat, tomaattikastike, perunasose

Välipalaksi: Jogurttia ja hedelmiä

Päivälliseksi: Lämmin linssisalaatti 

Iltapalaksi: lämpimät voileivät pinaatista ja hummuksesta

Tiistai

Aamupalaksi: Puuroa

Lounaaksi: Soijarouhe-perunasoselaatikkoa

Välipalaksi: Pinaatti-omenasmoothie

Päivälliseksi: Kaali-seitansalaatti (kaali, seitan, herneet, paprika)

Iltapalaksi: Omeletti

Keskiviikko

Aamupalaksi: Puuroa

Lounaaksi: Seitankastike, quinoawokki

Välipalaksi: Jogurttia ja mansikoita

Päivälliseksi: Täytetyt avocadot

Iltapala: Kasviksia ja hummusdippiä

Torstai

Aamupalaksi: Puuroa

Lounaaksi: Tofua, bataattilohkoja ja jogurttikastiketta

Välipalaksi: Mansikkasmoothie

Päivälliseksi: Pinaatti-pastasalaatti

Iltapala: Lämpimät voileivät munakoisosta


Tämän päivän ruokasuunnitelmista osaan sanoa jo sen, että välipala tulee luultavasti jäämään väliin.Heräsin vasta hieman ennen yhtätoista, kun olin lyönyt puoli yhdeksän herätyskelloni hiljaiseksi.

Tästä päästäänkin yhteen vaikeimmista asioista - unirytmiin, jota minulla ei ole ollut viimeiseen puoleen vuoteen, sen jälkeen kun kävin viimeistä päivää koulussa. Työssäoppimiset, lomat, ulkomaanmatkat ja epämääräiset työajat ovat sotkeneet sisäisen kelloni ihan täysin, ja nyt työttömänä ollessani unirytmini muistuttaa lähinnä sitä aikaa, kun olin pubissa töissä. Puolilta päivin ylös, yökolmelta nukkumaan. Minua on siunattu niin hyvillä unenlahjoilla, että toisinaan haluaisin lahjoittaa tämän kyvyn pois. Sänky on minulle erittäin rakas paikka, mutta eipä nukkuminen ollut ongelma kun punkkasin viikon sohvalla ollessani Britanniassa. Nukahtaminen on minulle helppoa, mutta herääminen on aina yhtä taistelua.

Viimeinen juttu minkä aion ottaa tällä hetkellä käsittelyyn, on LIIKUNTAREMONTIN kävely, venyttely ja siinä sivussa se jooga, joka kulkee käsi kädessä venyttelyn kanssa. Kolme vuotta sitten olin todella notkea, mutta nyt olen sellainen näkkileipä että pahaa tekee. Mutta toisaalta, kun on joskus aiemmin saanyt venytettyä kädet alemmalle portaalle seistessään itse ylemmällä, tietää sen olevan mahdollista vielä uudelleen.

Näissä tunnelmissa lähden nyt  keittiöön kokkaamaan avocadopastaa, jonka jälkeen seuraa suolla kykkimistä ja lakkojen poimintaa.

1.

Siis... kuka tää Tiina oikein on?

Olen 19-vuotias tyttönen, jonka elämään kasvissyönti on kuulunut pian viisi vuotta. Sinä aikana olen ehtinyt hankkimaan itselleni kokin ammatin, ja se ikävä kyllä näkyy vartalossa. Se joka kysyy, että voiko kasvissyöjä olla kokki ja peräti vielä lihava sellainen, niin ilmeisesti voi. 

Mikäs tää blogi sitten on?

Olen jo jonkun aikaa miettinyt, miten ihmeessä saisin motivoitua itseäni laihtumaan. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun olen miettinyt blogin aloittamista. Nyt kävi kuitenkin sellainen onnellinen sattuma, että tulin ostaneeksi itselleni vihdoin ja viimein älypuhelimen. Normaalisti blogieni päivittely jää siihen, että on vaan niin tavattoman työlästä siirtää kuvia kamerasta tietokoneelle, eikä illalla yleensä enää muutenkaan muista, mistä oli tarkoitus kirjoittaa. Tällaisella hienolla nykyaikaisella puhelimella voin päivittää ihan missä vaan, silloin kun asiaa on!

Just joo, mitäs sitten meinasit tänne blogiin kirjoitella?

 Ihan kaikkea mitä tän kasvissyöjän elämään kuuluu. Kyllä, ihan kaikkea. Täältä voi lukea mitä syön, miten liikun ja mitä elämässäni tapahtuu näin yleisesti, ja kuinka se kaikki vaikuttaa toisiinsa. Luettavaksi tulee varmasti siis niin ruoka- kuin liikuntapäiväkirjaa, paljon ruokakuvia, hieman reseptejä, päivityksiä elämän hyvistä ja huonoista hetkistä, tajunnanvirtaa ja tulevaisuudensuunnitelmia. Kuulostaako tarpeeksi sekavalta? Varmasti, sillä haluan kirjoittaa kaiken samaan paikkaan, jotta pystyn itsekin hahmottamaan asiat kokonaisina. Usein kirjoittaminen helpottaa asioiden jäsentämistä. On helppo kirjoittaa pelkästä ruoasta unohtaen kaikki ne muut osa-alueet, jotka vaikuttavat hyvinvointiin ja siihen, kuinka kirkkaana aurinko tänään paistaa. Sen vuoksi aion olla täysin rehellinen - se tulee varmasti olemaan vaikeaa, sillä olen tunnetusti itsepetoksen mestari.

Stay tuned, tästä lähtien aion puhua elämästäni ihan oikeasti.