Hot jooga pidettiin pienessä peilisalissa, jonka katosta roikkuivat lämpölamput. Tunnilla meitä oli yhteensä hieman alle viisitoista, niin että kyllä sinne vielä muutama olisi mahtunut. Minä ja T mentiin mattoinemme takariviin. Itse pääsin ihan suoraan lämpölampun alle, T ei puolestaan olisi edes halunnut kuumimmalle paikalle. Opettaja oli mukava eivätkä liikket olleet kovin vaiketa, joten suurimmassa osassa pysyttiin ihan hyvin mukana. Itselläni hengittäminen ja tasapainoilu osoittautuivat kaikista haasteellisimmiksi. Jotkut liikkeet tehtiin niin nopeassa tempossa, että näin ekakertalaisena oli aika vaikea saada niistä kiinni - varsinkin silloin kun huomio kiinnittyi edessä joogaavaan naiseen, jonka liikkuvuus oli jopa parempi kuin ohjaajan. Viihdyin kuitenkin lämpölampun alla niin hyvin, että eipä tuo menoa haitannut. Positiivista oli myös huomata, että taivuin itsekin tuskitta moneen sellaiseenkin asentoon, joita en ollut ennen tohtinut ajatellakaan. Tuo lämpöjooga on oikeasti tosi nerokas keksintö, läpi tunnin oli lihaksissa sellainen pehmeä fiilis, kuin olisi juuri hikilenkiltä tullut. Päänsisäinen euforia ei kyllä ollut yhtä korkealla tasolla, mutta sittenhän asiat olisivatkin olleet jo liian hyvin.
Hiestä märkinä tunnin joogailun jälkeen kuntokeskuksesta poistui kaksi tyttöä, jotka lähtevät mielellään uudestaankin. Kotimatkalla kaavailimme kuitenkin ensiviikoksi spinningiä, jonka T hehkutti niin maasta taivaisiin, että oikeastaan odotan jo innolla ensiviikkoa.
Joogan jälkeistä rauhaa jatkoi hyvin Henkien Kätkemä, jonka kaivoin spontaanisti esiin tuolta dvd-hyllystä. Täytyy myöntää, että tähän rakastun aina vain uudelleen, ja eteenkin loppulaulu saa sellaiset nostalgiat pintaan, että taidan katsoa vielä Liikkuvan Linnan samaan syssyyn - vaikka olenkin aina pitänyt kirjaa paljon parempana, on näiden japanilaisten animaatiolelokuvien taika sellaista, joka saa tällaisen ikilapsen huulet kaartumaan hymyyn kerta toisensa jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti