32.

Voi hyvää päivää taas.

Jep, hieno aamu. Joskus yhdeksän aikaan minut herätti puhelu jostakin henkilöstöpalvelusta, jonne olin hakenut ehkä puolitoista kuukautta sitten - kyseli että mahdanko olla vielä työttömänä, että heilläpä saattaisi olla minulle töitä nyt. Mutta voi, miksi teidän rekrytointi on noin hidasta?

En tosiaan siis ole päivitellyt hetkeen ja päivityksissänikin olen tarkoin varonut mainitsemasta tästä asiasta, kun mikään ei ole vielä varmaa. Mutta, olen etsinyt nyt itselleni au pair perhettä, ja olenpa ollut Skypessä juttusilla yhden hollantilaisen perheen kanssa, joka vaikuttaa oikein ihastuttavalta. Heillä on tällä hetkellä suomalainen au pair, jonka kanssa minulla on huomenna Skype treffit. Eli voi olla, että tammikuun puolivälissä tämä tyttö lentää Alankomaihin. Että eiköhän nyt tällä henkilöstöpalvelu X:llä olisi ollut minulle tarjota pitkäaikaisempaa työpaikkaa! Joku tuolla yläkerrassa voisi kyllä imea parsaa, jos olisivat soittaneet viikko sitten, niin asiat olisi olleet kovin toisin.

Olen kyllä tässä suunnitellut ottavani johonkin vuokrafirmaan yhteyttä, jos vaikka pääsisi johonkin baarimikoksi tai blokkariksi edes osa-aikaisesti. Soittaja kuitenkin sanoi, että ovat minuun yhteydessä jos heillä on minulle jotain sopivaa täksi kolmeksi kuukaudeksi. Olin sen verta unenpöpperössä, etten ihan musta sanoiko hän sen sellaisella hv ei soiteta sulle enää ikinä-äänensävyllä vai ei.

Oikeastaan mua inhottaa jopa puhua tästä, koska olen ihan hirveän sekaisin kaiken suhteen. Olen puhunut tästä lähinnä I:n ja Iidan kanssa. Porukoille en viitsi edes puhua ennen kuin mikään on varmaa, mulle tulee vaan turhaan itselleni paha mieli jos kaikki menee penkin alle.

Tätä kaikkea sekopäisyyttä olen yrittänyt kontrolloida käymällä mahdollisimman usein tallilla. Ja nyt muutaman kerran olen suoraan tallilta tullessa uskaltautunut juoksemaan - olen tehnyt löydön polveni suhteen! Ainakin noin 3 km pikkuisia juoksulenkkejä se kestää, mikäli en oikaise sitä ollenkaan vaan pidän sitä lähes kaiken aikaa lukittuna noin 45 asteen kulmaan.  En tiedä onko tämä pidemmän päälle terveellistä, mutta kiitän luojaa siitä että edes  pystyn juoksemaan suuremmitta kivuitta. Ja en todellakaan ajatellut hullaantua tästä liiaksi ja rynnätä joka päivä lenkille ettei hajoa taas. Toisaalta eräs kaverini R kertoi, että hänen äitipuolensa kouluttautuu joksiksin niveliin erikoistuvaksi hierojaksi. R oli ollut itse harjoitusmateriaalina jokin aika sitten, ja jalkojen käsittely oli auttanut polviin tosi paljon. Ilmoittauduin sitten heti ensimmäiseksi jonoon.

Tämän kaiken lisäksi olen ajanut kofeiinihöyryissä hakemaan keskellä yötä lentokentältä Iidaa, joka tuli pistäytymään Suomessa! Vaikka eipä tuo mun luona viihtynyt kuin pari päivää, kun olen niin huonoa seuraa koska sillä on niin paljon muitakin ihmisiä nähtävänään.

Omenasato alkaa olla onneksi suurimmaksi osaksi taputeltu!

Nimittäin alkuviikosta keräsin viimeisetkin kanelit maasta. Tuli 2 tuollaista IIISOA ämpäriä.

Koska tekotaide + syksy

Syömisten puolesta oon ollut aika evvk koko viikon - vaikka silti tottumuksesta on tullut syötyä suurimman osan ajasta ihan kivasti, mitä nyt muutaman kerran on tullu yösyöppöiltyy ja leipä on maistunut. Ei olis ehkä kannattanut tehdä edellisenä päivänä peltileipää ja toisena perunarieskoja.

23.9-29.9

23.9

13:00 5x näkkäri ja oivariini

16:15 Kvinoa-kasvispataa

20:00 Kvinoa-kasvispataa, puolikas siemensämpylä, kurpitsansiemenlevite, kourallinen taateleita, tee

24.9

12:30 Siemensämpylä (kurpitsansiemenlevite, avokado, kurkku, paprika), smoothie

16:00 Salaatti (punajuuri, porkkana, salaatti, kurpitsansiemen, auringonkukansiemen, tomaatti, avokado, punasipuli, mangokastike), tee

18:30 1,5x siemensämpylä (kurpistsansiemenlevite, salaatti, tomaatti)

21:00 Kourallinen pähkinäsekoitusta, smoothie

25.9

13:30 Siemensämpylä (kurpitsansiemenlevite, paprika, kurkku, avokado), smoothie, 

18:00 3x salaattitaco (cosmopolitan, jasmiiniriisi, mustapapu, paprika, mangokastike, porkkana)

19:00 Taateleita, maapähkinävoita, tee

21:30 2x ruisleipä ja oivariini

26.9

10:00 Puuro, kiivi, kuivattuja karpaloita, tee

13:30 Täytetty ruisleipä (kurpitsansiemenlevite, avokado, suolakurkku, paprika)

15:30 Perunamuusia, sietanpihviä, magokastiketta, puolukkaa, suolakurkkua, pala peltileipää

20:00 2x täytetty peltileipä (mangokastike, seitanpihvi, tomaatti, paprika, avokado), taateleita, tee

02:00 Pala peltileipää

27.9

13:00 2x täytetty peltileipä (oivariini, porkkana, seitanpihvi, kurkku), tee

16:00 15 cm subway patonki

21:00 3x quesadilla (mustapapu, avokado, tomaatti)

28.9

09:00 Smoothie

10:30 Tee

14:00 Kvinoapataa, 2x perunarieska oivariinilla

20:30 3x perunarieska oivariinilla, smoothie

23:00 Tee

29.9

11:00 2x perunarieska oivariinilla, saaristolaissämpylä (oivariini, kurkku, paprika, tomaatti, porkkana), tee

15:30 Kvinoapataa ja 2x perunarieska oivariinilla, tee

20:00 Perunarieska ja oivariini, saaristolaissämpylä (oivariini, kurkku, paprika, tomaatti, porkkana), smoothie, tee

23:00 Kvinoasalaattia ja taateleita

Ehkä mä löydän mun kadonneen motivaationi jostain ja saan pääni järjestykseen. Nyt I:n kanssa pitkälle lenkille.

Kun mun ruokapäiväkirjaani katselee. niin mun ruokavalio koostuu pääasiassa smoothiesta...

... ja leivästä.

Koko viikon kohokohta. Ehkä tämä saa mut muuttamaan suuntaa. Olen himoinnut tätä niin kauan. Alea kannatti odottaa ♥

31.

Onko väärin jos joskus ei vaan huvita?

Minä päätin ettei ole. Siksi en julkaissut perjantaina ruokapäiväkirjaa enkä edes kirjoittanut viikonlopun syömisiäni ylös. Viimeviikko oli sellaista hektisyyden, tylsyyden, laiskuuden ja ahdistuneisuuden vuoristorataa, että ehkä tämä pieni paussi teki ihan hyvää. Nyt on maanantai ja aloitin uuden viikon. Päätin unohtaa kaikki viimeviikon ikävät tapahtumat ja ottaa taas itseäni niskasta kiinni - käymällä esimerkiksi kaupassa ostamassa jotain muutakin kuin kakkutarvikkeita.

Tunnustan että söin eilen puolikkaan pötkön dominoita ja tein ihan oikeita lämpimiä voileipiä. siis ihan juuston kanssa. Sen lisäksi tuli syötyä I:n synttäreillä lautasellinen kanelikeksejä ja paljon kääretorttua. Söin myös pizzaa. Olen siitä kummallinen ihminen, että syön ahdistukseeni vaikka se ei minun kohdallani auta pennin hyrrää, ainoastaan pahentaa kaikkea. Sen takia kai päätin vähän höllätä narua ja päättää etten tunne morkkista. Maanantaina sitten taas leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä, kun elämä ei aina päästä henkisesti helpolla.

Vaikka olihan viimeviikossa kivojakin asioita. Kuten kivat säät, lähiruokamessut ja kiva sää. Täksi viikoksi on luvattu kylmää. Pitää käydä huomenna keräämässä naapurin puutarhasta loputkin luumut ja pari kurpitsaa, etteivät palellu. Kesäkuukaudet alkavat olla nyt ihan lopullisesti finito - yllättävän kauan niitä kestikin. Tänään oli jo niin vilakka ratsastaessa, että en voisi uskoa reilu viikko sitten ratsastaneeni kesätopissa.

Pimenevää syksyä valaisee lämmin tee, kynttilät ja tietty kaikki kivat teemakuukaudet. Docventures haastaa koko Suomen Lihattomaan Lokakuuhun johon myös itse liityin, vaikka I väittääkin sen olevan "huijausta". Liityin lähinnä pystyäkseni kutsumaan tapahtumaan ihmisiä, joita se saattaisi kiinnostaa - ja olen tietty myös itse ihan no meat. Kaikki siis osallistukaa! Tämän jälkeen siiten päästään Movemberiin johon itse en vähäisen parrankasvuni takia oikein voi osallistua, mutta onneksi marraskuussa on myös ihana National Novel Writing Month, johon osallistuin viimevuonna ensimmäistä kertaa viiden jänistysvuoden jälkeen. Voitte siis olla aivan varmoja että myös tänävuonna Tiina viihtyy näppiksen ääressä vähintään tunnin päivässä ja en usko että pystyn säästämään blogiakaan nano hehkutukselta ja angstaukselta. Sen jälkeen tuleekin jo Joulu, ja sehän on ihan oma lukunsa.

Kurpitsamaa! Jossa kasvaa myös tomaatteja.

Rasian etiketistä huolimatta nämä ovat luumuja.

Jättikurpitsan "poikasia" lähiruokamessuilla.

30.

HAHAHA!

Tänään se tapahtui. Me nimittäin käytiin T:n kanssa spinningissä vihdoin ja vitun viimein. Maanantaina kun käytiin T:n kanssa shoppailemassa (ja mä ostin maailman hienoimman synttärilahjan I:lle!) ja samalla se kysäisi mua sen kanssa torstaiksi spinnaamaan. Olin aika puulla päähän lyöty, sillä jostain syytä ajattelin että tuskin T edes muistaa koko juttua enää. Tänään mä sitten hirveän kakkurumban päätteeksi (mulla on oikeasti kohta joku oma toiminimi pystyssä tälle puuhalle...) rynnistettiin spinningiin ja mä jätin meidän keittiön aivan kauhistuttavaan kuntoon, kaikista siivoamisperiaatteistani huolimatta.

Ykkösen spinning oli tosi pienessä, täyteen pyöriä ahdetussa salissa. Kun käytiin varaamassa pyörät ennen pukkariin siirtymistä, katselin aika kauhuissani kaikkia fitin näköisiä tyttöjä ja rukoilin etten kuolisi tunnille. No, pyörän selkään päästessä ahtaus ei oikeastaan edes haitannut ja nopeasti huomasin, että paikalla oli aika monta selkeästi huonokuntoisempaa kuin minä. En siitä huolimatta uskaltanut revitellä suuremmin, sillä tavallaan pelkäsin koko ajan kuntoni loppuvan kesken - tunti meni kuitenkin hujauksessa ja jälkeenpäin jäi sellainen fiilis, että olisin voinut polkea vielä ainakin vartin lisää. Tai vaihtoehtoisesti koko tunnin ilman satulaa. Pyöräily ja spinning ovat siitä lajeina ärsyttäviä, että niissä on hirveän helppo huijata lähes huomaamattaan. Onneksi ohjaaja oli kuitenkin tosi reipas, energinen ja muisti kannustaa! Lisäksi musiikki oli suurimmaksi osaksi tosi hyvää. 

Tunnista jäi tosi hyvä fiilis ja hiki nousi pintaan ihanasti! Vaikka T häpeileekin punehtuvaa naamaansa, niin jostain syystä hikiliikunnan tuoma hyvä fiilis saa mut tuntemaan itseni seksikkääksi vaikka tukka on kuivuneesta hiestä kovettunut ja haisen ihan raadolle. Toivottavasti T haluaa lähteä mun kanssa jatkossakin, sillä spinning kerran viikkoon vois tehdä ihan terää. Vaikka ei tuo ainakaan mulle vielä aukaissut yhtä terapeuttisia ovia kuin juokseminen, mutta kivaa silti.

Tästä päästäänkin sopivan aasinsillan kautta tuohon juoksemiseen, joka siis ei edelleenkään luonnistu. Tai no, pitäisi taas parin päivän päästä lähteä kokeilemaan että mitä mieltä tuo polvi rasituksesta olisi. Huvittavaa sinänsä, ratsastaessa mulla oireilee oikea polvi, kun taas juostessa kiukuttelee vasen. Ratsastaessa kipu on tosin sellaista että sen kanssa pystyy diilaamaan ja hevoseen keskittyessä se unohtuu aika nopeasti, kun jaloille ei tarvitse varata painoa. Ilman jalustimia ratsastaessa polvikipu ei kuitenkaan tunnu, ainoastaan jalustimien kanssa. Ilmeisesti jalustimissa nivel joutuu sellaiseen asentoon jossa se jäykistyy. Ratkaisu on siis: enemmän ilman jalustimia, mikä taas passaa mulle paremmin kuin hyvin.

Mistä pääsemmekin heppailun piiriin - viimeaikoina tuntuu siltä että oon välillä melkein asunut tallilla. Viikonloppuna en muuta tehnytkään kun pistin lihapullaa muistuttavaan Venniin liikettä. Viikolla en ole hypännyt ratsaille kuin tiistaina, minun ja PH:n epäyhteensopivien aikataulujen takia, enkä luultavasti ennen lauantaita tallille ehdikään. Vaikka eihän sillä sinänsä väliä, kun sovittiin että jos sen 2-3 kertaa viikossa ratsastais niin sekin olis jo huimaa edistystä noille tankkereille. Ratsastus on myös hyvä keino unohtaa kaikki muu shaisse - se on ihmeellistä miten hiekkakentällä sun elämäsi suurin ongelma onkin se, että oikea laukka ei nouse suoraan. 

Olen miettinyt laskenko ratsastusta liikunnaksi, ja olen päättänyt pitää sitä kevyenä liikuntana. Eihän siinä kovin lämmin tule, mutta Venni on sen verran palikka että sen ratsastaminen vaatii voimia, eteenkin laukassa. 

Ja koska viime postauksessa asetin tälle viikolle haasteeksi tehdä liikuntasuunnitelman ja myöskin noudattaa sitä, niin päätin nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja todellakin tehdä tämän asian eteen jotain.

SUUNNITELMA

• 1 lepopäivä viikossa, jona ei ole pakko harrastaa mitään liikuntaa, jos ei huvita. Ratsastamassa ja kävelemässä voi käydä jos siltä tuntuu.
• Vähintään 2 päivänä viikossa hikiliikuntaa. Eli esimerkiksi juoksulenkki tai spinning. Pitää tulla lämmin ja hengästyttää! 
• Vähintään 2 päivänä viikossa kestävyysliikuntaa. Eli esimerkiksi pitkä kävelylenkki tai pitkä pyörälenkki. Syke koholla, mutta ei tarvitse kitua.
• Jäljelle jäävinä päivinä kevyttä liikuntaa. Esimerkiksi ratsastusta, kävelyä tai joogaa.

Ja siinä se aika pitkälle olikin. Tältä viikolta ei ole vielä luvassa mitään liikuntapäiväkirjaa, mutta itseni tuntien mun on kyllä alettava sellaista pitämään, koska muuten menee hommat ihan lekkeriksi ja vaan huijaan itseäni. Olen sen verran ovela kaveri, että jos kukaan ei vahdi niin menen kyllä aidan yli siitä mistä se on jo oikeastaan kaatunut. 

Lopuksi vielä oikein kiva heppakuva. Koska sisimmässäni tulen aina olemaan pieni heppatyttö.

29.

Friday 13th.

Mulla ei kyllä ole mitään erityisiä kammoja tätä päivämäärää kohtaan - en ainakaan muista että ikinä olisi tapahtunut mitään erityisen pahaa tänä päivänä. Enemmän tää on hauska kulttijuttu, erikoinen päivä jossa ei kuitenkaan ole oikeastaan mitään erikoista. Okei, taisin jättää joskus 12-vuotiaana sormet oven väliin nuorisotalon diskossa epäonnenpäivänä, mutta that's it. Pitäisiköhän koputtaa puuta?

En kuitenkaan tullut puhumaan tänne päivämääristä, vaan ihan tästä viikosta. Vaikka viikonloppu ja itseasiassa alkuviikkokin kuluivat aika pitkälti kotona homehtuen ja pokemonia pelaten (yli-ikäinen pokemonkouluttaja, wait what?) mutta sen jälkeen onkin taas juostu sinne, tänne ja tonne.

Meidän pieni prinsessamme, Piitu sai nimittäin korvatulehduksen. Tai no, ei se ollut ehtinyt edes kunnolla alkamaan kun mulla meni jo hermot koiran käytökseen. Mokoma käytännössä seurasi minua kuin toinen varjo, huusi yötä päivää, juoksi ympäri taloa, ei nukkunut ja piti huolen ettei tosiaan kukaan muukaan nuku. Keskiviikkona vein sitten pahaa-aavistamattoman pikkuisen eläinlääkäriin. Valmiiksi rauhaton eläin meni tietysti ihan paniikkiin, kun pelkää niin paljon lääkäriä. Siinä tutkintapöydällä sitten rimpuiltiin, muristiin ja sähistiin. Saatiin kuitenkin korvat tutkittua ilman että kukaan menetti sormiansa. Korvat olivat kyllä ihan puhtaat, mutta alkava tulehdus oli siis havaittamissa. Saatiin korvatipat ja selvittiin ilman antibiotteja, vaikka Piitun hermojaraastava käytös jatkui vielä seuraavankin yön. Vasta viimeyönä sain nukuttua kunnolla, ja sen kunniaksi makasinkin sängyssä yhteen iltapäivällä.

Onpa täällä muutakin tapahtunut: tehtiin eilen aika extempore reissu I:n ja T:n kanssa Heurekaan. Aamulla minä olin lähdöstä myöhässä, koska koiran yöllisen konsertin takia en saanut nukuttua ja kauppareissu vei kauemmin kuin olin laskeskellut. Matkalla meidät yllätti niin hyytävä rankksade, ettei kuninkaantiellä meinannut eteensä nähdä ja matka kesti oletettua kauemmin. Saavuimme kuitenkin paikalle ihan hyvissä ajoin, sillä näyttelyissä oli ihan hyvin tilaa. Lähtöä tehdessämme tilanne olikin jo aivan toinen... Joka tapauksessa, T on aivan sairaalloisen kiinnostunut ihmisen anatomiasta ja I koki koko Body Worlds näyttelyn vittuilevan hänelle tupakoinnista. Olihan se kyllä hieno, mun oli vaan hirveän vaikea käsittää että nää tosiaan ovat ihan ihka oikeita ruumiita, luurankoja ja elimiä. Käytiin planetaariossakin, minä ja T ei oltu koskaan ennen käyty, kun taas I on aivan hulluna planetaarioihin ja kaikkiin avaruusjuttuihin. Oli kyllä tosi mielenkiintoinen ja hieno näytös sielläkin. Huvittavaa sinänsä, sillä näytöksessä sanottiin että yksikään avaruusalus ei ole vielä ehtinyt meidän aurinkokuntamme ulkopuolelle. Eilen illalla sitten uutisoitiin, että Nasan Voyager-luotain on 36-vuotisen matkansa jälkeen varmuudella poistunut aurinkokunnasta, hurraa! Kaiken Heurekassa ihmettelyn jälkeen vielä vietimme tovin pohtien ruokailupaikkaa - päädyimme sitten Jumbon Chico'siin. Okei, mulla oli vegaaniviikko meneillään, ja muutoin olin noudattanut sitä aivan täysin. Totesin kuitenkin, että mun matkaseuralaisillani tuskin riittää kärsivällisyys etsiä jostain paikkaa josta minä saisin vegaanista ja he ihan tavallista safkaa, joten kompromissin vuoksi söin ihan sika hyvän kasvishampparin - paras pitkään aikaan. Ruokailun jälkeen pyörimme vielä ähkyssä ympäri Jumboa ja kahdeksan aikaan lähdimme ajelemaan kotia kohti. 

Ja viimeiseksi muttei vähäisemmäksi, haluan puhua heppailusta! Kävin hyvin lopputuloksin viikko sitten tutustumassa isin työkaverin vaimon suomenhevosiin, Venniin ja Vindyyn, jotka olivat käytännössä koko kesän vain mährystäneet pellolla. Siltä ne tynnyrit kyllä näyttivätkin, mutta nyt syksyn tullen on aika taas palauttaa hevosille totuus mieleen. Perjantaina ainoastaan käpöttelimme pellolla, mutta keskiviikkona sitten aloitimme kevyehköllä työskentelyllä kentällä. PH kehui kovasti sitä, että osaan ottaa rauhassa hänen hevostensa kanssa. Nämä kauraturvat vaikuttavat oikein kivoille muutoinkin, ja voi vitsi miten ihanaa on että pitkästä aikaa pääsee ratsastelemaan. Myös PH on ihan hyvillään siitä, että saa ratsastusseuraa - kaksin on aina hauskempaa! Voipi olla että hypätään selkään myös tänään.

I:n käsi ja meidän kolikot Heurekassa!

Vegaaniset minipizzat

Kikherne-kukkakaalipaistosta, nopeeta ja namia!

Herkkusmoothien väri matchaa hyvin tuon post-it lappuun! Mä yritän tehdä smoothieista aina mahdollisimman kirkkaan ja herkullisen värisiä!

6.9-12.9

6.9

11:30 Kasvislautanen, vanilja-soijajogurttia, kiiviä ja persikkaa, tee

14:30 Kasvispastaa tomaatti-kookoskastikkeessa, omppomehua

21:00 Quesadilla x2 (punasipuli, paprika, pinaatti, tomaatti) kikherne-porkkanasalaattia, mansikka-omena-persikka-soijajogurtti smoothie

7.9

11:00 Kaurapuuroa, kiivi, persikka, tee

14:30 Kasvispataa ja couscousta, tzatzikilla ja jalapenoilla täytetty ruispaahtoleipä

21:00 Pariloitu ruispaahtoleipä x2 (kasvispataa, basilikaa), kourallinen taateleita

22:30 Tee

8.9

11:30 Kaurapuuro, luumuja, omppomehua, tee

14:30 Perunaa, pinaattia ja kidneypapuja mausteisessa kastikkeessa, kourallinen hedelmä-pähkinäsekoitusta, tee

18:00 Jyväsämpylä x2 (avokado, tomaatti, chilikastike), kourallinen taateleita

21:00 Jyväsämpylä (chilikastike, jalapeno, porkkana, tomaatti), tee

23:30 Ruissipsejä ja tomaattisalsaa

9.9

12:30 Kaurapuuroa, luumuja, taateleita, puolikas jyväsämpylä, tee

15:45 Jyväsämpylä (tomaattisalsa, punasipuli, porkkana), tee

17:30 2 lautasta borssikeittoa, kourallinen taateleita

21:00 2 lautasta borssikeittoa, taateleita, suolakurkkua

10.9

11:30 Kaurapuuroa, luumja, omena, tee

15:30 Borssikeittoa, jyväsämpylä x2 (avokado, suolakurkku, chilikastike), tee

17:00 Tee

19:00 Täytetty ruisleipä x2 (avokado, suolakurkku, chilikastike), kaura-omenapaistosta ja vanilja-soijajogurttia, tee

21:45 Täytetty ruisleipä (suolakurkkua ja chilikastiketta), luumuja

11.9

11:30 Kaurapuuroa, luumuja, omena, tee

14:00 Täytetty ruisleipä (avokado, chilikastiketta, suolakurkkua), kourallinen kuivattuja hedelmiä

16:30 Mausteista kikherne-kukkakaalipaistosta

21:30 Vegaaninen minipizza x3, taateleita, tee

00:00 Tee

12.9

12:00 Jyväsämpylä 1,5x (kurpitsansiemenlevite, avokado, tomaatti, pinaatti), avokado-ananas-omena.mansikka-soijajogurtti smoothie, tee

14:00 Tee

16:30 Muutama kourallinen hedelmä-pähkinäsekoitusta

18:30 Chico's vegetarian club burger

22:00 Tee

TÄMÄN VIIKON TAVOITTEET:

• Vegaaniviikko: failed. Vaikka se oli vain yksi repsahdus, mutta repsahdus sekin. En tosin koe tästä oikein syyllisyyttäkään.
• Teen ainakin viittä erilaista ruokaa: 7/5 completed. Ruokapäiväkirjassa merkattu kursiivein.
• Kehitän itselleni ainakin jonkinlaisen liikuntasuunnitelman: failed. Ihan oikeasti, unohdin tämän jopa itse aivan tyystin. Vaikka kyllähän tässä jon jonkinlaista suunnitelmaa alkaa olla, jos PH:n kanssa ollaan mietitty että jos kävisin 2-3 viikossa ratsastamassa... vaikka en kyllä tiedä voiko ratsastusta laskea liikunnaksi.

Panostin melko hyvin tuohon erilaisten ruokien tekemiseen. Borssikeittoa kyllä tuli syötyä paljon, koska tein sitä ison saavillisen. Herkkua ja megaterveellistä! Muutoin kyllä huomaa että oon ihan jämähtänyt samoihin ruokiin: leipää ja puuroa. Tosin puuro on tosi hyvä aamupala, mutta leipä on vaan niin helppoa ja hyvää. Oivoi.

ENSIVIIKON TAVOITTEET:

• Teen ainakin viittä erilaista ruokaa
• Teen ainakin viittä erilaista välipalaa
• Teen liikuntasuunnitelman ja noudatan sitä

Koska monipuolisuus on parhautta. Ja liikunta myös. Ja koska perjantai kolmastoista.

28.

If your dreams don't scare you, they're not big enough.

Mä olen aina ollut kova tyttö ajattelemaan, haaveilemaan ja uppoutumaan ajatuksiini. On ihanaa laittaa kuulokkeet päähän, lähteä myöhäiselle iltakävelylle katselemaan tähtiä, kirjoittaa päässään tarinoita, haaveilla tulevaisuudesta ja kävellä niin kovaa, ettei möröt ja muut hämärähemmot saa mua kiinni. Pienempänä tykkäsin tehdä samaa valoisina kesäöinä: silloin mulla ei ollut jalassa kenkiä, ei korvilla musiikkia, kävelin keskelle pitkää maantien suoraa ja kävin keskelle tietä makaamaan.

Pienempänä mulla oli paljon selkeämpiä unelmia, kuvitelmia lähitulevaisuudesta - mietin miten ysiluokka on tärkeä sen takia, että pitää päättää seuraavasta opiskelupaikasta. Seuraavana kesänä tunsin itseni hirveän vanhaksi, olinhan menossa jo ammattikouluun. Silloin tulevaisuus ja haaveet olivat paljon lähempänä,  niin lähellä että kun oikein kovasti kurotit, saatoit jo hieman hipaista seuraavaa merkkipaalua.

Oikeastaan koko tämä haaveilu alkoi virallisesti kuudennella luokalla - silloin kun mä sain ensimmäisen kympin todistukseen, fysiikasta ja kemiasta. Sitä ennen oli riittänyt että selviydyn kohtuullisen hyvin. Aikuiset aina jaksoivat muistuttaa, että kasi on hyvä numero, että kymppejä saadakseen pitää olla todella erikoinen. Kun mä katselin sitä kymppiä siinä paperissa, jokin napsahti mun päässäni. Kukaan muu ei saanut kymppiä siitä aineesta (paitsi opettajan poika, mutta sitä ei lasketa) ja mä tunsin itseni todella erityiseksi. Aivan kuin maailma olisi yhtäkkiä tullut ihan mun iholleni ja sellaiset asiat mun ulottuvilleni, joista en pienempänä edes osannut haaveilla. Siitä lähtien mulla oli intohimoisia tavoitteita, jotka aluksi liittyivät lähinnä kouluun. Siitä lähtien kasi oli huono numero, ysi menetteli ja kymppiin tähdättiin. Paitsi ruotsissa ja matikassa, koska se olisi ollut pelkkää itsensä kiduttamista. Melkein koko yläasteen mun keskiarvoni olikin ysin pintaan, ja sen molemmin puolin. Päättötodistuksen keskiarvo oli 8,9 - olen vieläkin katkera itselleni siitä fysiikan ysistä, joka olisi ollut kymppi jos en olisi jättänyt kokeesta vahingossa tekemättä yhtä tehtävää.

Ammattikoulussa numeroilla ei oikeastaan ollut väliä, niin vähän niiden kanssa joutui pelleilemään - tietysti näyttöjä lukuun ottamatta. Siellä henki oli aivan toinen: kenen työssäoppimispaikka on arvostetuin, kuka pääsee ulkomaille työssäoppimaan, kuka pääsee edustamaan koulua kilpailuissa, kuka saa vaativimmat näyttöasiakkaat. Olin työssäoppimassa kuukauden Italian Firenzessä, yhdessä Italian suurimmista hotelleista, Grand Hotel Mediterraneossa. Osallistuin kaikkiin mahdollisiin kilpailukarsintoihin, ja edustin kouluamme sekä Venäjällä käydyssä yhteistyökilpailussa että Taitaja 2013 ravintolakokin semifinaaleissa. Koulusta päästyäni mulla oli kädessäni paksu nippu papereita, joissa oli ainoastaan hyviä numeroita, sekä Henrik Bitte-säätiön stipendi.

En ole koulussa, mutta kunnianhimoa on silti vielä jäljellä. Se ei kuitenkaan kohdistu ravintola-alaan, vaikka siihen mun tässä tilanteessa olisi se helpoin suunnata. Mä haluan vain lisää, tämä ei vain riitä. Mutta nyt kun seison tyhjän päällä, tuntuvat kaikki ne haaveet ja unelmat jotka ovat menestymisenhalun ohella kypsyneet jossain sieluni nurkissa, olevan kuin kaukaisuudessa seisovia vuoria. Niitä kohti minulla tulee olemaan pitkä ja kivinen taival, joka pelottaa mua aivan suunnattomasti. Se pelko ei ole kuitenkaan mitään siihen kaipuuseen, joka ulvoo mun rinnassani hellittämättä.

If you can imagine it, you can achieve it - if you can dream it, you can become it.

Aikaisemmin mun tavoitteeni ovat olleet sellaisia, joiden avulla olen voinut todistella itselleni että mä tosiaan olen erityinen, että mä olen erinomainen. Mutta yleensä kun puhun mun unelmistani, niistä vuorista joiden päälle aion kiivetä vaikka paljain jaloin, ihmiset nauravat, sanovat että mä olen hullu, että tuo on mahdotonta, että se vaatii aivan erityistä lahjakkuutta, että ei mun tarvitse turhaan kiduttaa itseäni pyrkimällä tuollaisiin mielettömyyksiin, kyllä sitä selviää vähemmälläkin. Minä en selviä.

TIINAN UNELMAT 11.9.2013

Haluan...

... tulla kirjailijaksi - hyväksi kirjailijaksi, sellaiseksi että mun kirjani käännetään kaikille maailman kielille ja että niiden elokuvaoikeuksista tapellaan kynsin ja hampain. Haluan voittaa Finlandia-palkinnon. Haluan kirjoittaa sellaisia kirjoja, jotka iskevät ihmissieluun kuin miekka, jättävät siihen unohtumattoman jäljen, jota lukija kantaa aina mukanaan. Haluan saada ihmiset ajattelemaan, ravistelemaan itseään juuriaan myöten. Haluan vaikuttaa, ihastuttaa ja vihastuttaa, sillä kirjallisuudella on aivan käsittämätön voima.

... juosta sadan mailin ultramaratoonin. 100 miles, 160,93 fucking kilometers. Aika paljon sanottu sellaiselta, joka ei tällä hetkellä voi juosta edes kilometriä ilman että polvi pettää alta. No Meat Athlete, Matt Frazier, suuri esikuvani jonka blogi on inspiroinut mua oman elämäni kanssa jo kauan, juoksi 100 mailin ultramaratoonin taannoin. Luettuani tapahtumaa koskevan kirjoituksen, tajusin heti että jonain päivänä mun on pakko, mä tahdon.

... matkustella paljon - nähdä Tiibetin, kiertää Euroopan polkupyörällä, opetella surffaamaan, ratsastaa Islannin ympäri, nähdä Japanin kirsikankukat, ja me istuttaisiin tässä vielä ensivuonnakin jos jatkaisin listaa pidemmälle. Mä tahdon nähdä kaiken, ja jokaista rakastaa.

... oppia tanssimaan balettia. Ihailen suuresti baletin kurinalaisuutta ja kauneutta, varsinkin kun tiedän kuinka haastavaa se on.

... oppia soittamaan viulua. Viulun ääni on vain jotain niin lumoavaa, että se on oikeastaan jo nielaissut mut kokonaan syövereihinsä.

... lähteä vapaaehtoistyöhön. En tiedä minne, enkä koska tai edes mitä tekemään. Mutta jonain päivänä haluan tehdä jotain hyvää niille, joilla asiat eivät ole yhtä hyvin kuin meillä pohjoismaissa. Mun nykyisillä tuloillani lahjoitan vain pikkukolikot nälkäpäivän keräykseen.

... tehdä työkseni jotain, joka todella inspiroi minua. Hirveän monet nykymaailman aikuiset katsovat pahasti, jos sanot haluavasi tehdä jotain, mistä oikeasti pidät. Siksi mä hymyilen niille nätisti ja supisen hiljaa mielessäni, kuinka jonain päivänä työ on mun intohimoni.

... jakaa elämäni sellaisen ihmisen kanssa, jonka tunnen jokaista sopukkaa myöten. Haluan rakastaa kaikkia hänen vikojaan, heikkouksiaan, paheitaan, sillä yleensä epätäydellisyydet tekevät ihmisestä ihastuttavan.

Never doubt yourself, you are capable of so much more than you think.

27. Kaura-omenapaistos

Omenia siellä, omenia täällä, omenia hyppii kaapin päällä...

Meidän omenapuut ei ole tehneet näin paljoa omenia varmaan sen jälkeen, kun täytin 12. Silloin niiden omenien määrä oli suoraan sanottuna yhtä helvettiä. Silloin äitikin oli vielä niin reipas, että oli aina väsäämässä omenapiirakkaa, omenapaistosta, omenavispipuuroa ja uuniomenoita. Sen lisäksi juotiin vielä itse tuorepuristettua omenamehua. Ilmeisesti joku tuolla yläkerrassa kuuli silloin mun hätähuutoni, ja viimevuosina omenoita on tullut just sen verran että pari piirakkaa on pystynyt väsäämään. Nyt omenat ovat kuitenkin palanneet - ja koska äiti käy koulussa ja minä en, niin kaikki tämä omenarumba kasaantuu mun hartioilleni.

Kaura-omenapaistos on niin naurettavan helppo tehdä, enkä tunne ketään joka tästä ei pitäisi, joten on ihan ok tehdä tätä vaikka useamman kerran viikossa ja luottaa siihen että kyllä sen joku syö. Jos ei kukaan muu niin minä.

• Ota uuninkestävä vuoka ja pilko se täyteen omenoita. Omenat voi viipaloida, lohkoa tai kuutoida, ihan miten itse tykkää, kuutioita tosin mahtuu luultavasti kaikista eniten.
• Sekoita omenapalojen sekaan 2-3 tl kanelia ja 2 tl vaniljasokeria.

• Sulata noin 200 g rasvaa (kohderyhmästä riippuen voita tai vegaanista margariinia) kattilassa ja sulata siihen 1 dl fariinisokeria ja 1 dl hienosokeria. Lisää seokseen 7 dl kaurahiutaleita ja sekoita hyvin.
• Levitä kauramassa omenoiden päälle.
• Paista 200 C 30 min.

Lapsikin pystyy tähän. Ja lapset rakastavat tätä vaniljajäätelön kanssa.

26.

Tällä viikolla mulla ei ole kovin paljoa kerrottavaa. Olen koko viikon istunut lähinnä sisällä ja mietiskellyt. Olen käynyt polkupyöräilemässä, katsellut I:n kanssa BBC Sherlockin vanhoja jaksoja, syönyt herkkuja , juonut itse puristettua omenamehua ja käynyt mönkiäisen kanssa ajalemassa. Se miten nopeasti ihmisten unohtamia hiekkateitä pitkin pääsee paikasta toiseen, ei koskaan lakkaa yllättämästä minua. Ainiin, kyllähän me viikonloppuna käytiin mässäilemässä useampaankin otteeseen, ja käytiin myös katsomassa huvipuiston päättäjäisten ilotulituksia.

Lyhyesti ja ytimekkäästi, siinä taisivat olla viikon kohokohdat. Koska viikolla ei ole tapahtunut juuri mitään jännää, myöskään tämä postaus ei ole kovinkaan jännä. Se on syksy nyt, ja mainittavimmat asiat joita saattaa tapahtua, on teehetki viltin alla tai jooga kynttilänvalossa.

Mutta koska mua ihan pohjimmiltani ärsyttää tälläinen löllöttely ja epäjännyys, niin päätin pitää taas ensiviikolla totaalisen vegaaniviikon, ihan vaan siksi. Lisäksi olen onnistunut sumplimaan asiani sillei, että tänään iltapäivällä pääsen ratsastamaan. Siitä on yli vuosi kun olen viimeksi kavunnut hevosen selkään. Toivottavasti löydän mun ratsastushousut jostain!

Ilotulitukset. En oo koskaan saanu kameralla näin selkeää kuvaa.

Syksyn eka kynttilä ja  sydäntuikkukuppi.

30.8-5.9

30.8
12:00 Kauraleipä ja keiju x2, kasvislautanen (paprika, porkkana, kukkakaali, viinirypäleitä), tee
16:00 Kvinoapataa, kauraleipä ja keiju, kourallinen pähkinäsekoitusta
19:00 Amarillo chevre burger

31.8
07:00 Kaurapuuro, 2 nektariinia, avokado-pinaatti-ananas-omena-chia smoothie, tee
11:00 1 dl hedelmä-pähkinäsekoitusta
13:00 Kikherne-kasvissalaatti, grillattu maissi, 0,5 dl hedelmä-pähkinäsekoitusta,  tee
17:30 Polentaa, evässalaattia, ruisleipä ja paprikahummusta, tee
21:00 Kotipizza zorbas-kotzone

1.9
12:00 Kauraleipä ja keiju x2, 2 nektariinia
18:00 Lehtikaalipataa, kourallinen omenasipsejä
22:00 Kourallinen taateleita ja pähkinöitä

2.9
11:30 Kasvislautanen, tee, omppomehua
15:00 Lehtikaalipataa, kauraleipä keijulla, omppomehua
18:00 Paahdettuja perunoita ja parsakaalia, ketsuppia, 2x kauraleipä ja keiju, taateleita, omppomehua
21:00 Kauraleipä ja keiju x2, nektariini, omppomehua
23:00 Tee

3.9
12:00 Täytetty ruispaahtoleipä (avokado, porkkana, salaatti, paprika, chilikastike) omppomehua
16:30 Quesadilla x2 (mustapapu, avokado, paprika, tomaatti, korianteri, paseerattu tomaatti), tee
21:30 Quesadilla x2 (mustapapu, avokado, jasmiiniriisi, tomaatti, jalapeno, korianteri), persikka-nektariini-omena-chia-soijajogurtti smoothie

4.9
11:30 Täytetty ruispaahtoleipä (avokado, jalapeno, porkkana, kurkku, tomaatti, salaatti), lehtikaali-pinaatti-kiivi-persikka-omena-soijajogurtti-chia smoothie, tee
15:30 Paahdettua bataattia, kukkakaalia ja porkkanaa, soijarouhekastiketta
19:00 Quesadilla x2 (mustapapu, avokado, tomaatti, korianteri, jalapeno), lehtikaali-pinaatti-kiivi-persikka-omena-chia smoothie, tee
22:00 Täytetty ruispaahtoleipä (kurkku, chilikastike), 5 luumua, kourallinen taateleita, omppomehua
00:00 Tee

5.9
11:30 Täytetty ruispaahtoleipä (punasipuli, kurkku, tomaatti, porkkana, salaatti, chilikastike) lehtikaali-pinaatti-omena-kiivi-persikka-chia smoothie, tee
16:00 Lohkoperunoita, paahdettua kukkakaalia ja porkkanaa, ketsuppia, soijajogurtti "tzatzikia", kaura-omenapaistosta, omppomehua¨
20:00 Tortilla x2 ("tzaziki", kikherne, pinaatti, porkkana, tomaatti), tee

Joo, viikko on ollut aika sekasikiöinen. Muutama ihan ok päivä, muutamana päivänä ei oo tullu syötyä oikein mitään, viikonloppuna käyty syömässä ulkona, aika yksitoikkoista ruokaa, muutamana päivänä tullu jopa ahmittua ja ARGH. Oon kyllä syönyt sinänsä kaikkea ihan kohtuu hyvää, mutta ärsyttää kun jään tiettyihin ruokiin ja ruoka-aineisiin koukkuun ja syön sitten niitä kyllästymiseen asti. Muutenkaan tällä viikolla mulla ei ole oikein ollut mitään sen suurempia tavoitteita, joten syöminen on ollut mitä se on ollut. Ärsyttää myös, että nyt kun mulla ei ole tuon polven takia ollut mitään suurempia urheilusuunnitelmiakaan, niin edes se ei ole ryhdittänyt tätä mun muuten hirveen lötköä arkea. Pitäis taas käydä kokeilemassa, miten tuo mokoma nivel reagoisi tuohon juoksuun. Pyöräilystähän se ei ole moksiskaan...

ENSIVIIKON TAVOITTEET:

• Vegaaniviikko
• Teen ainakin viittä erilaista ruokaa
• Kehitän itselleni jonkinlaisen liikuntasuunnitelman

ps. kävin vaa'alla: 71,1 kg. Ei mitään huomattavaa laihtumista, mut en oo ainakaan menny ylöspäin.

25. Quesadillat

Päätin tänään tehdä pitkästä aikaa quesadilloja. Mä rakastan meksikolaista ruokaa (kukapa ei rakastaisi!) ja tykkään pitää aina tortillapohjia jääkaapissa, koska niistä saa tehtyä kaikkea kivaa nopeasti. Eteenkin pinterestissä tulee törmättyä oikeastaan päivittäin mitä herkullisimpiin tortillaresepteihin, joten näitä ei vaan voi jättää kauppaan - ja aina ne myös kaapista katoavat!

Quesadilla tarkoittaa sananmukaisesti tortillaa, jonka välissä on juustoa, espanjaksi queso. Sen takia joku voi tulla urputtamaan, että eihän näitä vegaanisia versioita voi quesadilloiksi sanoa, mutta niin kutsuvat monet muutkin, joten miksen myös minä? Itse olen muutenkin aika vapaamielinen käyttäessäni ns. lihasanastoa kuvaamaan kasvisruokia, joten ei anneta sen haitata. Quesadillat ovat tosi nopeita ja helppoja tehdä niin lounaaksi kuin vaikka tukevammaksi iltapalaksikin, kun vain on perusasiat hallussa. Muutoin näihin pätee mielestäni sama sääntö kuin pizzaan ja pataruokiin: siihen voi laittaa ihan mitä vaan kaapista löytyy täysin surutta.

• Valitse täytteesi! Optimi määrä täytteitä tähän on mun mielestä 3-5, ja ne voi olla ihan mitä ikinä tahdot, kunhan muistat vähän miettiä yhteensopivuutta. Oma valintani oli avokado, mustapapu, keltainen paprika, tomaatti ja korianteri. Pilko täytteet pieniksi kuutioiksi. Korianterin oksat laitoin sellaisinaan.
• Yhdelle syöjälle kannattaa varata joko yksi iso tortilla tai kaksi pientä - ainakin jos on nälkä kuten minulla.

Tarveaineet: tomaattikuutiot ja korianteri (johon mulla on joku fiksaatio ollut viimeaikoina!) jäivät vähän lättyjen varjoon. Huomaa myös meidän räsymatto.

• Kuumenna hyväkuntoinen paistinpannu ja teelusikallinen valitsemaasi öljyä. Itse laitoin oliiviöljyä.
• Kun pannu on kuuma, laske tehoja noin puoleen ja aseta tortillalätty pannulle. Kääntele lättyä pannulla useampaan kertaan, niin että käännöksien välissä on noin 10-15 sekuntia. Voit lopettaa kääntelyn kun tortillaan alkaa ilmestyä ilmataskuja. 

Kuten näkyy, tuonne ylälaitaan alkaa muodostumaan iso ilmatasku.

• Levittele täytteitä tasaisesti tortillalätyn päälle. Jos et ole aikeissa tehdä tästä vegaanista versiota, laita juusto alimmaiseksi (tai jos olet onnekas ja sinulla on vegaanista juustoa! Minulla ei ole, koska asun korvessa enkä jaksa tilata sitä mistään...) ja sen jälkeen levittele täytteitä juuston päälle. Täytteitä lisätessä kannattaa pitää mielessä italialainen pizza, jossa tosiaan täytekerros ei ole sitä senttiä kuten naapurin kebabpaikassa. Jos täytettä on liikaa, se pursoilee taitettaessa reunojen yli, ja quesadilla on muutoinkin vaikea syödä. Väliin voi rouhia myös esimerkiksi mustapippuria, kuten minä tein.
• Jos et käytä juustoa, suosittelen lisäämään täytteen päälle hieman esimerkiksi paseerattua tomaattia, joka pitää täytteen kivan kosteana. Ruokalusikallinen on aika sopiva määrä.
• Laske lieden lämpö hyvin matalalle ja peitä paistinpannu kannella. Jos käytät juustoa, quesadillan pitäisi olla valmis silloin kun juusto on sulanut. Jos teet vegaanisen version, kannattaa lastan kanssa kurkata hieman tortillan pohjaa - kun se on kauniin kullanruskea, quesadilla on valmis. Eli vilkuile noin minuutin välein kannen alle.

Se että tämä oikeasti NÄYTTÄÄ täyteen ahdetulta, johtuu kuvakulmasta ja tortillalätyn pienuudesta, ainakin kuvittelen niin...

• Kun juusto on sulanut/pohja on ottanut väriä, käännä tortilla kaksin kerroin lastan avulla. Pohjan kuuluu olla rapsakka, mutta kuitenkin vielä niin elastinen, että se ei lohkeile taitettaessa. 

Ihana, kaunis, herkullinen kullanruskea pinta ♥

• Aloita rumba alusta ja toista kunnes lopputuloksena on nälkään ja syöjien määrään matchaava luku quesadilloja. 
• Quesadillojen kanssa voi tarjoilla salaattia, salsaa, guocamolea tai ne voi syödä ihan sellaisenaan. 

Näitä syödessäni mä oikeasti mietin, että miksi en syö näitä useammin? Täydellisyyttä!