30.

HAHAHA!

Tänään se tapahtui. Me nimittäin käytiin T:n kanssa spinningissä vihdoin ja vitun viimein. Maanantaina kun käytiin T:n kanssa shoppailemassa (ja mä ostin maailman hienoimman synttärilahjan I:lle!) ja samalla se kysäisi mua sen kanssa torstaiksi spinnaamaan. Olin aika puulla päähän lyöty, sillä jostain syytä ajattelin että tuskin T edes muistaa koko juttua enää. Tänään mä sitten hirveän kakkurumban päätteeksi (mulla on oikeasti kohta joku oma toiminimi pystyssä tälle puuhalle...) rynnistettiin spinningiin ja mä jätin meidän keittiön aivan kauhistuttavaan kuntoon, kaikista siivoamisperiaatteistani huolimatta.

Ykkösen spinning oli tosi pienessä, täyteen pyöriä ahdetussa salissa. Kun käytiin varaamassa pyörät ennen pukkariin siirtymistä, katselin aika kauhuissani kaikkia fitin näköisiä tyttöjä ja rukoilin etten kuolisi tunnille. No, pyörän selkään päästessä ahtaus ei oikeastaan edes haitannut ja nopeasti huomasin, että paikalla oli aika monta selkeästi huonokuntoisempaa kuin minä. En siitä huolimatta uskaltanut revitellä suuremmin, sillä tavallaan pelkäsin koko ajan kuntoni loppuvan kesken - tunti meni kuitenkin hujauksessa ja jälkeenpäin jäi sellainen fiilis, että olisin voinut polkea vielä ainakin vartin lisää. Tai vaihtoehtoisesti koko tunnin ilman satulaa. Pyöräily ja spinning ovat siitä lajeina ärsyttäviä, että niissä on hirveän helppo huijata lähes huomaamattaan. Onneksi ohjaaja oli kuitenkin tosi reipas, energinen ja muisti kannustaa! Lisäksi musiikki oli suurimmaksi osaksi tosi hyvää. 

Tunnista jäi tosi hyvä fiilis ja hiki nousi pintaan ihanasti! Vaikka T häpeileekin punehtuvaa naamaansa, niin jostain syystä hikiliikunnan tuoma hyvä fiilis saa mut tuntemaan itseni seksikkääksi vaikka tukka on kuivuneesta hiestä kovettunut ja haisen ihan raadolle. Toivottavasti T haluaa lähteä mun kanssa jatkossakin, sillä spinning kerran viikkoon vois tehdä ihan terää. Vaikka ei tuo ainakaan mulle vielä aukaissut yhtä terapeuttisia ovia kuin juokseminen, mutta kivaa silti.

Tästä päästäänkin sopivan aasinsillan kautta tuohon juoksemiseen, joka siis ei edelleenkään luonnistu. Tai no, pitäisi taas parin päivän päästä lähteä kokeilemaan että mitä mieltä tuo polvi rasituksesta olisi. Huvittavaa sinänsä, ratsastaessa mulla oireilee oikea polvi, kun taas juostessa kiukuttelee vasen. Ratsastaessa kipu on tosin sellaista että sen kanssa pystyy diilaamaan ja hevoseen keskittyessä se unohtuu aika nopeasti, kun jaloille ei tarvitse varata painoa. Ilman jalustimia ratsastaessa polvikipu ei kuitenkaan tunnu, ainoastaan jalustimien kanssa. Ilmeisesti jalustimissa nivel joutuu sellaiseen asentoon jossa se jäykistyy. Ratkaisu on siis: enemmän ilman jalustimia, mikä taas passaa mulle paremmin kuin hyvin.

Mistä pääsemmekin heppailun piiriin - viimeaikoina tuntuu siltä että oon välillä melkein asunut tallilla. Viikonloppuna en muuta tehnytkään kun pistin lihapullaa muistuttavaan Venniin liikettä. Viikolla en ole hypännyt ratsaille kuin tiistaina, minun ja PH:n epäyhteensopivien aikataulujen takia, enkä luultavasti ennen lauantaita tallille ehdikään. Vaikka eihän sillä sinänsä väliä, kun sovittiin että jos sen 2-3 kertaa viikossa ratsastais niin sekin olis jo huimaa edistystä noille tankkereille. Ratsastus on myös hyvä keino unohtaa kaikki muu shaisse - se on ihmeellistä miten hiekkakentällä sun elämäsi suurin ongelma onkin se, että oikea laukka ei nouse suoraan. 

Olen miettinyt laskenko ratsastusta liikunnaksi, ja olen päättänyt pitää sitä kevyenä liikuntana. Eihän siinä kovin lämmin tule, mutta Venni on sen verran palikka että sen ratsastaminen vaatii voimia, eteenkin laukassa. 

Ja koska viime postauksessa asetin tälle viikolle haasteeksi tehdä liikuntasuunnitelman ja myöskin noudattaa sitä, niin päätin nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja todellakin tehdä tämän asian eteen jotain.

SUUNNITELMA

• 1 lepopäivä viikossa, jona ei ole pakko harrastaa mitään liikuntaa, jos ei huvita. Ratsastamassa ja kävelemässä voi käydä jos siltä tuntuu.
• Vähintään 2 päivänä viikossa hikiliikuntaa. Eli esimerkiksi juoksulenkki tai spinning. Pitää tulla lämmin ja hengästyttää! 
• Vähintään 2 päivänä viikossa kestävyysliikuntaa. Eli esimerkiksi pitkä kävelylenkki tai pitkä pyörälenkki. Syke koholla, mutta ei tarvitse kitua.
• Jäljelle jäävinä päivinä kevyttä liikuntaa. Esimerkiksi ratsastusta, kävelyä tai joogaa.

Ja siinä se aika pitkälle olikin. Tältä viikolta ei ole vielä luvassa mitään liikuntapäiväkirjaa, mutta itseni tuntien mun on kyllä alettava sellaista pitämään, koska muuten menee hommat ihan lekkeriksi ja vaan huijaan itseäni. Olen sen verran ovela kaveri, että jos kukaan ei vahdi niin menen kyllä aidan yli siitä mistä se on jo oikeastaan kaatunut. 

Lopuksi vielä oikein kiva heppakuva. Koska sisimmässäni tulen aina olemaan pieni heppatyttö.