4.

Mitenkä viiden päivän ruokasuunnitelmien noudattaminen sujui?
Vastaus: Ei sujunut. Tuntuu etten millään ehdi edes työttömänä syödä noin usein, eikä muutenkaan kiinnostaisi ravata vähän väliä keittiöön. Heti jos lähdet ulos, rytmi menee päin persettä. Ja kaverit houkuttelevat ulos syömään. Ei näin. Lisäksi en ole muistanut kirjoittaa ylös kaikkea mitä olen syönyt ja mihin aikaan - se tulee muuttumaan jatkossa. Puhelimen muistio on nyt must.

Toisaalta, vaikka tuon suunnitelman toteuttaminen on osittain mennyt ihan päin persettä, niin viikosta löytyy monia hyviäkin asioita. Esimerkiksi, smoothiet, joita olen nyt tehnyt usein aina kun pitäisi syödä jotain, mutta ei vaan jaksa. Olen hyvin ennakkoluulottomasti tunkenut kaiken avocadosta lehtikaaliin tehosekoittimeen. Kaikki tähän mennessä yritetyt yhdistelmät ovat toimineet, vaikka vielä en ole rohjennutkaan kokeilemaan ihan täysin vihreitä pirtelöitä. Lisäksi olen syönyt tällä viikolla paljon salaatteja. Huomasin että avocadokuutiot pehmentävät kokonaisuutta vähän samaan tyyliin kuin esimerkiksi feta, joten avocado onkin eksynyt lautaselleni tällä viikolla usein.

Se, mikä tällä viikolla on oikeasti ollut hyvää, niin liikunta. Olen joka päivä käynyt lenkillä vähintään kerran, monena päivänä kahdestikin. Selkäkin on nyt ilmeisesti päättänyt antautua , ja tähän syinä ovat luultavasti venyttely ja vatsallaan makoilun lopettaminen. Minulla on ollut erittäin pahana tapana ottaa läppäri sängylle, ja siinä sitten lokoisasti mahallaan selata internetiä useitakin tunteja. Samassa asennossa luen myös kirjoja. Asento on muuten aivan täydellinen, mutta jäykistää ristiselkää. Nyt olen hampaat irvessä istunut pöydän ääressä datailemassa, vaikka kuinka olisi tehnyt mieli köllötellä sängyllä.

Uudet kengät ja uudet urheiluvaatteet ovat olleet lenkkeilyinnolleni todellisia megamotivaattoreita, joiden avulla olen käynyt nyt uusien kenkien hankinnan jälkeen joka päivä edes lyhyellä juoksulenkillä. Vaikka keskiviikkoaamuna olinkin nielaista liian suuren palasen lähtiessäni pidemmälle lenkille melkein kuukauden tauon jälkeen, selviydyin siitäkin kunnialla. En muista koska jalkani olisivat yhtäkkiä vetäneet niin hyytelöksi kuin silloin viimeisen puolentoista kilometrin aikana. Rehellisesti sanottuna silloin tuntui että olisin ollut nopeammin kotona kävellen, mutta kaikesta tuskasta ja ähinästä huolimatta en luovuttanut. Nyt olen pidättäytynyt lyhemmissä lenkeissä kunnes varmasti jalat ovat taas tottuneet juoksemiseen. Ainoa asia joka juoksuinnostustani hieman latistaa, on vanha kiukutteleva mp3-soitin. Juoksuhousujen taskuun ei mahdu puhelin, eikä tuollainen älypuhelimen lotko olisi muutoinkaan kovin mukava mukana kannettava. Toivon että tuo soittimen latautumisongelma poistuisi, sillä muuten se on rahan menoa taas. Vaikka onneksi tuollaiset laitteet ovat nykypäivänä (toivottavasti...) halpoja.

Erittäin palkitsevaa on myös se, kuinka nopeasti huomaa eron liikkuvuudessa. Eilen illalla juoksulenkin jälkeen olin lähes itkeä onnesta. Kuinka helposti sainkin kämmenet maahan, vaikka vasta sunnuntaina koko juttu tuntui ihan silkalta mahdottomuudelta. Vaikka vasen pohkeeni ja oikea lonkka ja pakara ovat vieläkin pahoja jumikohtia, niin edistystä tapahtuu ihan silmissä.

Vielä siitä viimeisestä ja ehdottomasti haastavimmasta asiasta - unirytmistä. Olen jo onnistunut siinä, että menen viimeistään kahdelta nukkumaan ja nousen ennen puolta päivää. Herääminen on helpottunut, mutta nukkumaanmeno on edelleen aika vaikeaa. Tai mitä minä  valehtelen, eilenkin menin nukkumaan aiemmin siksi, etten jaksanut enää istua koneella (mutta olisin kyllä voinut ottaa läppärin peiton alle) mutta koska vatsallaan makuu on kiellettyä muutoin kuin nukkuessa, jouduin nostamaan kädet ylös ja painumaan pehkuihin. Ha, kaksi kärpästä yhdellä iskulla!

MITÄ TEEN JATKOSSA TOISIN?

1. Syöminen. Minun pitää keksiä helpompia ja vähemmän aikaa vieviä ruokia. Lisäksi pitäisi keksiä jotain, mitä kuljettaa laukussa mukana välipalana sen varalle, etten ehdikään kotiin syömään. Pelkät hedelmät eivät kuulosta hirveän houkuttelevilta, smoothiet pitäisi säilyttää kylmässä, mutta ehkä itse tehdyt välipalapatukat voisivat olla terveellinen ja nälkää vievä vaihtoehto?
2. Juominen. Eteenkin kun olen poissa kotoa, täytyisi juoda useammin. Vissypulloissa vesi alkaa kuitenkin maistua nopeasti muoville (hyi) joten pitäisi ilmeisesti löytää toisenlainen pullo, jossa kanniskella vettä.
3. Ruokailujen merkkaaminen. Lupasin itselleni, että raportoin kaiken tänne - mikä on vaikeaa, jos lahopää ei ole muistanut kirjata sisäistettyä ruokaa muistivihkoon.

Näihin asioihin kiinnitän nyt erityisesti huomiota. Eteenkin ateriarytmi olisi tarkoitus saada rullaamaan, mutta minulla on sellainen kutina että sopivaan rytmiin pääseminen tulee viemään aikaa enemmän kuin aluksi kuvittelin. Alkuperäisissä aatoksissani en ollut lainkaan ottanut huomioon sitä, että en välttämättä ole aina kotona. Tälläkin viikolla on liidetty niin shoppailemassa, kavereita näkemässä kuin työkkärissäkin. Välipalat siis järjestykseen. Yritän myös etsiä mahdollisimman nopeita reseptejä kotona laitettavaksi. Salaatit ovat suosikkejani, mutta toisinaan tekee mieli jotain lämmintä ruokaa. Ja ikäväkseni suosikkejani ovat pitkän valmistusajan vaativat ruoat - kuten äskettäin nautittu täytetty bataatti, joka viihtyi uunissa yli puolitoista tuntia.