51.

Kun olin viimetalvena työssäoppimassa eräässä naapurikaupungin irkkupubissa, sain hirveästi kehuja - asiakkaat tykkää, työkaverit tykkää, pomon mielestä musta tulee vielä täydellinen vaimo jollekulle. Vaikka erikoisoluiden ja viskien pänttääminen meinasi joskus viedä järjen, eikä enää pilkun jälkeen olisi vähempää voinut kiinnostaa lattian moppaaminen, tykkäsin työstä silti todella paljon. On ihanaa olla töissä paikassa, jossa on kaupungin parhaat bileet ja meno katossa. Pomo luotti minuun aika paljon, kun jo ensimmäisellä viikolla jätti minut pitämään puljua pystyssä ihan yksin - vaikka tietenkään niin ei saisi tehdä - sillä aikaa kun lähti hoitelemaan esimerkiksi pankkiasioita muutaman korttelin päähän. Kyseisen pomon mielestä olin niin hyvä, että hän kirjoitti minulle pinkan suosittelupapereita. Yhtenä päivänä hän sanoi myös yhden asian, joka on jäänyt hyvi mieleeni:

Nyt kun sä saat maistaa tätä salityötä, et halua enää keittiöön takaisin.

Nyt reilu puoli vuotta myöhemmin olen samaa mieltä. Tänään tajusin jälleen kerran, kuinka hauskaa baarissa on olla töissä. Se paikka jossa tällä hetkellä työskentelen, on paljon isompi kuin tuo pubi, enkä tee edes baarimikon hommia, vaikka mulla siihen olisikin pätevyys. Kaikki työkaverit ovat mukavia, eikä ketään kiusata, vaikka joskus leikillään vanhemmat työntekijät saattavatkin naljailla. Asiakkaat ovat humalassa ja järkkärit taluttelevat liiaksi sekoilevat oville. Lämmin tulee ja joskus kauhea kiirekin, mutta silti ei ole vielä kertaakaan vituttanut mennä töihin. Kaikista parasta on kuitenkin se, että tuossa baarissa on joka ilta bändi soittamassa. Kaikki esiintyjät eivät ole hyviä, mutta ei kukaan ole vielä ollut ihan niin surkea, että sitä lavalta oltaisiin kivitetty. Mutta joskus on aivan mahtavia esiintyjiä, kuten tänään. Ei yhtäkään huonoa tai loppuun kulutettua biisiä ja me kaikki työntekijätkin oltiin ihan liekeissä. Bändin laulajaa oli siunattu upean äänen lisäksi saatanan seksikkäällä ulkomuodolla. Kun he lopettivat soittamisensa, minua harmitti. Olisin voinut kuunnella vielä kolmannen tunnin.

Ai kello on puoli viisi aamulla? Hyvä aika kuvata näitä kuistin jouluvaloja.

Oikeasti mä pidän baarityöstä ihan hurjasti. Ehkä vähän vanhempana työajat ja muukin alkaisi ottamaan pannuun, mutta nuorelle aikuiselle baari on työpaikkana todella kiva - kunhan ei kammoa ihmisjoukkoja, melua eikä pelkää toisinaan liata käsiään. Mikä parasta, baarityöntekijöille löytyy töitä ympäri maailman. Vaikka en vielä tiedäkään mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mahdollisesti au pair vuoteni jälkeen tulen palaamaan baariympäristöön.

Lisäksi yksi parhaimpia asioita tässä on se, että välttyy ruuhkilta. Yöllä saa usein ajella ihan tyhjillä teillä kohti kotia, sekä jammata loistomusiikin (radiosta soi yöllä aina parempaa musiikkia!) tahtiin autossa. Nyt lumien tultua pelkkä maantiekin ja sitä reunustavat kuuset ovat jumalaisen kauniita yöaikaan. Kun tähän unirytmiin tarpeeksi tottuu, ei enää edes väsytä kotiin päästyä - niin että voit sitten vaikka kuvailla ulkona kauniita jouluvaloja ja tehdä erittäin epämääräisiä blogipäivityksiä aamuviideltä. Eikä kukaan voi katsoa sinua pahasti, jos nukut puoleen päivään. Amen to that.

PS. Illan viimeinen veto. Eikä nimittäin paljoa hävitty alkuperäiselle tulkinnalle.