49.

AIHEELLINEN VAROITUS: TÄMÄ POSTAUS ON KUIN TILKKUTÄKKI, YHTÄ SEKAVA JA SIITÄ VOI SAADA MIGREENIN. lol, tuo kuulosti paremmalle päässäni.

Taas tämän blogi rassuni on jäänyt vähemmälle huomiolle. Liekö syynä se, että annoin puhua itseni mukaan erääseen joulukalenterihaasteeseen, ja nyt olen sitten kahlittuna tuohon 24 luvun pituiseen projektiin koko loppu kuun. Vastahan tässä päästiin nanosta eroon. Kiireistä huolimatta olen ehtinyt kokkaamaan aivan äärettömän herkullisia ruokia, joista en ole kuitenkaan joutanut bloggaamaan! Siksi tämä postaus on täynnä ruokakuvia, jotka eivät tunnu liittyvän yhtikäs mihinkään - paitsi siihen kuinka suurissa ruokaeuforioissa olen viimeaikoina ollut. Olen alkanut pitämään jälleen ruokapäiväkirjaa, ihan vaan sen takia, että pelkään paisuvani kuin pullataikina tälläisen herkuttelun johdosta. Joku roti se on elämässä oltava?

Tomaatti-kookospasta vie murheet pois mielestä. Ja siirtää ne vyötärölle.

Kuka haluaa mäkkäriin, jois voi tehdä itse hamppareita? Papupihvi, avokadosalsa ja ananas kunniaan.

Mutta joo, fiksu temppu, pakko myöntää. Vaikka olen 5 päivää viikossa vapaalla, silti ei meinaa jäädä aikaa mihinkään. Vuorokausi on lyhyt ja internet todellakin vähentää ihmisen tehokkuutta. Ja sitten kun päätät ottaa oikein pesäeroa nettiin, tulee väliin kaikenlaisia muita hienoja tekijöitä. Yhtäkkiä sitten et kykenekään tekemään mitään muuta kuin makaamaan sängyssä läppärin kanssa.

Viime viikon maanantaina olin oikea supernainen: kävin ratsastamassa hevoset, siivoilin tallia, kävin lähemmäs tunnin juoksulenkillä, eikä koirankaan kanssa heitetty lenkki ollut siitä lyhyimmästä päästä. Sittenpä mulle taisi iskeä se raitisilmamyrkytys, josta iskä on vitsaillut iät ja ajat. Se alkoi viattomalla kurkkukivulla ja nenän vuotamisella, johtaen siihen että olin vielä perjantainakin niin heikossa hapessa, että olisin varmaan kuollut jos olisin joutunut töihin. Viikonlopun vuorot piti siis perua - toisaalta ihan hyvä vaan, sillä nyt voin ihan oikeasti alkaa pitää kiinni siitä elämänviisaudesta, ettei kannata ottaa useampaa vuoroa peräjälkeen. 

Nuhakuume, flunssa tauti, eihän siitä kukaan nauti!
- Shamaani, Joulupukki ja noitarumpu

Nyt kun alan saada jo pesäeroa tuohon tautiin, alkoi minua vaivaamaan tämä pirun närästys. En kyllä ole ihan varma, onko tämä närästystä vai ei, mutta kauheaa tämä joka tapauksessa on. Kurkkua kuristaa, aivan sama söitkö vai et, huolimatta siitä mitä syöt. Tämä häiritsee keksittymistä ja aiheuttaa minulle harmaita hiuksia. Hain tänään apteekista Rennietä siinä toivossa, että auttaisi. Kiskoin jo autossa muutaman tämmöisen napin, ja sainhan mä hetken ollakin rauhassa. Nyt kolmas nappi suussa. Apteekissa suosittelivat että soitan lääkärille jos ei mene näillä helposti ohitse. Saan varmaan diagnoosin kurkkusyövästä, jee. Selkäkivusta olen sentään päässyt jo 95% eroon. Eihän sekään vaivannut kuin melkein kuukauden. Kun yksi vaiva poistuu, tulee toinen?

Tosin olen miettinyt voisiko tämä kurkkukipu johtua lenkkeilyn puutteesta. Viimeksi tuli tosiaan yli viikko sitten juostua, koska tuo flunssa päätti sitoa minut sänkyyn. Muistan nimittäin kärsineeni näistä oireista jo lokakuussa, mutta ne kummallisesti katosivat lenkkeilyn lisääntyessä. Joskus en ihan täysin ymmärrä tätä kroppaani. Tänään kuitenkin lähden lenkkeilemään heti kun saan vaan tuon soittimeni ladattua. Reilusti vaatetta vaan päälle - vaikka ei viimeviikkoisessakaan varustautumisessani omasta mielestäni ollut mitään vikaa. Nyt on pelattava varman päälle, koska vuokrafirmasta tulee joku tosi vihainen tappamaan mut, jos onnistun sairastumaan heti uudelleen. Itsenäisyyspäivä on tulossa, eli monet ihmiset lähtevät viihteelle jo torstaina. Pitkä viikonloppu tulossa minulle siis - eli rahaa!

Mausteista supersalaattia. Oikeastaan niin terveellistä, ettei haittaa jos syö koko kulhon kerralla.

Itämaista kikherne-pyttipannua. 

Vaniljasoijajogurttia ja passionhedelmää. Kukaan ei voi olla pahalla tuulella tätä syötyään. En edes minä.

Kaikesta huolimatta mulla on joulufiilistä ja talviriemua vaikka muille jakaa. Lunta ei ole kuin muutama vaivainen sentti, mutta hei, se riittää! En ole onnistunut renkuttamaan joululaulujakaan vielä puhki ja glögi maistuu edellee erinomaiselta. Joululahjoihinkin mulla on jo alustavat ideat, jotka ajattelin toteuttaa sitten viimeistään ensiviikolla. 

Lisäksi kiitän jotain ylempää tahoa siitä, että veronpalautukset tulevat huomenna. Ankara uuden tietokoneen etsintä alkakoon. En jaksa enää yhtään ylimääräistä päivää näin: youtube ei enää toimi, nettipankki ei koskaan toiminutkaan. Love you, Acer.

Sunnuntain myrsky vei meiltäkin sähköt, eli luin sitten yöllä runotyttöä kännykän valossa. Tuo tuikku oli niin onneton, että se lähinnä loi fiilistä. Ei sen valossa mitään nähnyt lukea.