Meilläpä oli sokkelitalkoot heti aamusta, ja koska isin harrastuksista riittää aina tekemistä kaikille muillekin, oli minunkin siis oltava paikalla. Onnistuin kyllä laistamaan betonimyllyn äärestä lupauduttuani toimimaan muonittajana, ja hyvä muonittaja olinkin! Ei ihan hirveen monissa talkoissa syödä savulohta, kanttarellikastiketta ja lohkoperunoita. Kaura-omenapaistoksesta ja vaniljajädestä nyt puhumattakaan.
Heti keittiön kahleista vapauduttuani lähdin voivottelemaan kauppohin, jotta löytäisin edes jonkun takin tälle välikaudelle. Hirveän äherryksen ja vittuuntumisen jälkeen löysin sitten kutakuinkin sellaisen takin millaista olin jahdannutkin, mukaan tarttui myös pari perusneuletta, mutta unohdin ostaa lapaset ja sen lisäksi menetin sydämeni mustille nahkakengille, joilla olikin hintaa sitten ihanat 120e. Eivätkä ne olleet edes kovin lämpimät, mutta silti mun on pakko kehittää joku sotasuunnitelma, koska mun on pakko saada sut.
Mutta jos viimeinkin aloittaisin siitä aiheesta josta minun oli alun perinkin tarkoitus tulla kirjoittamaan. Kun pelkää pimeää, on pimeässä ihan kätevä käydä juoksulenkillä. Kas näin:
- Laitat vain isin työmaaheijastinliivin niskaan muttet ota otsalamppua mukaan (muut näkevät sinut, mutta sinä et muita)
- Popit jumputtamaan niin kovalle ettet kuule edes omia ajatuksiasi (etkä ainakaan niitä mielikuvitusaskeleita, joiden kuvittelet seuraavan sinua aina kun biisi vaihtuu ja soitin on puoli sekuntia hiljaa)
- Tuijotat tähtitaivasta (ettet vaan katsoisi ympärillesi ja näkisi ties mitä mörköjä)
- Juokset paniikissa niin kovaa että et muista koska treeni olisi viimeksi ollut niin tehokas
- Saa sydänkohtaus kun joku ihan oikeasti tulee sinua tuolla pimeässä vastaan (ja juokse kovempaa!)
Vähän niinkuin silloin kun olin melko varma että näin karhun. Paitsi silloin pelotti vielä enemmän.
PS. Eiköhän se uusi takki olekin kangastakki, ja eiköhän tuolla alkanut justiinsa satamaan vettä. Kuinka ihastuttavaa.
PPS. Inhottavaa, jo kolmas postaus peräjälkeen ilman kuvia. Ihme extempore-viikko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti